Kikan kuolemasta 10 vuotta: "Shokkiviesti tuli minuutteja ennen lavalle menoa"
Kikka-huuma oli todellinen ilmiö 1990-luvulla, mutta ihmisenä Kirsi Siren oli herkkä ja haavoittuvainen, muistelee juontaja Hannu Aholaita.
Suomalainen laulajatähti Kikka menehtyi traagisesti vain 41-vuotiaana 3. joulukuuta 2005. Edesmenneessä Kikassa oli ystävän ja entisen työtoverin Hannu Aholaidan mukaan kaksi puolta.
- Hänessä oli se taiteilija, viihdyttäjä, kiihdyttäjä-Kikka, joka oli lavalla. Siviilissä ja kotona oli toinen persoona - lämmin ja herkkäkin Kikka. 90-luvun alussa, kun Kikka-huuma oli kuumimmillaan, teimme paljon yhteisiä työjuttuja eri puolilla Suomea. Kikka oli esiintyvä taiteilija ja minä toimin joko juontajana tai tiskijukkana kiertueella, muistelee Iskelmän juontaja Hannu Aholaita.
- Pidän Kikkaa tunnelman nostattajana suomalaisessa popgenressä ja iskelmänmusiikissa. Hän rakensi itse oman taiteilijuutensa. Ymmärrän, miksi hän menestyi. Kikka varoi tuomasta herkkyyttään ja järkevyyttään julkisuuteen. Hän oli ihmisenä sellainen, että muistelen Kikkaa edelleen suurelle sydämellä.
"Kikka sai hepulin ennen keikkaa"
Mitkä olivat Kikan suurimmat vahvuudet artistina ja ihmisenä?
- Kikan vahvuus oli se, että hän osasi ottaa kaiken esiintymisestään irti. Hän jännitti esiintymistä paljon ja ennen lavalle menemistä hänellä oli pieni hepuli ennen lavalle menoa. Hän haki tätä hetkeä, kun parrasvalot syttyvät ja savukone laulaa. Siinä oli se vahvuus, kun tyttö pääsi lavalla irti, hymyilee Aholaita.
- Hän tiesi, miten yleisöä huudatetaan, hitit olivat kovia ja esiintymispaikat olivat täynnä. Hän sai kohmeessa olevat suomalaismiehetkin innostumaan juhlimisesta. Viihdyttäjän taito on hieno - sitä joko on tai ei ole. Kikalla sitä oli.
Menestyksellä oli toki kääntöpuolensakin.
- Illat olivat pitkiä. Artisti helposti sekoittaa helposti oman minänsä ja artistiutensa. Suuren suosion jälkeen 90-luvun puolivälissä Kikka-ilmiö alkoi mennä alaspäin, vaikka levyjä julkaistiinkin ja hän levytti dueton Kari Tapion kanssa. Tähtikuvaan haettiin pehmeämpää puolta ja hänelle tuli äitiysjutut kuvaan, kertoo mies.
- Hän teki 2000-luvun alussa comebackia ja soitti minulle yhteistyökuvioiden takia. Kikka oli kahden vaiheilla, lähteäkö vanhalla Kikka-ruudulla vai luodako uutta. Hän kysyi minultakin monta kertaa mielipidettä. En osannut häntä auttaa, koska se oli hänen päätöksensä. Kikka kokeili kaikenlaisia juttuja uraansa liittyen. Muistan, kun hän soitti minulle ja kysyi, että miten hän pärjäsi, onko hän enää mediakelpoinen. Muistan sanoneeni, että haastattelu meni hyvin, mutta on vaikeaa sanoa, uppoaako uusi musiikki yleisöön.
"Shokkiviesti Kikan kuolemasta tuli minuutteja ennen lavalle menoa"
Viimeinen viesti Kikalta jäädytti Hannu Aholaidan täysin.
- Olen monta kertaa miettinyt viestiä. Sain häneltä ennen hänen poismenoaan viestin, jossa Kikka puhui urastaan ja uudelleennousustaan. Olin tietoinen hänen ongelmistaan, joissa läheiset ystävät yrittivät auttaa häntä. Kikka kirjoitti viestissä, että en ole läheskään varma, tulenko enää palaamaan. Se on jäänyt vainoamaan minua, kertoo Aholaita.
- Puhuiko hän urastaan vai siitä, että haluaisi jäädä pois julkisuudesta? Missä kunnossa hän todellisuudessa oli? Aiheesta tiedettiin, mutta siihen ei saanut takertua haastatteluissa kiinni.
Aholaita kuuli Kikan kuolemasta pahimmassa mahdollisessa paikassa.
- Olin päässyt ison areenakonsertin juontajaksi ja kuulin uutiset minuutteja ennen lavalle menoa. Jouduin siinä kyllä nieleskelemään hetken. Näin kävi myös Juicen kanssa, että minuutteja ennen lavalle menoa sain tietää kuolemasta. Se oli aika paha paikka.
- Luin joskus Frank Sinatran haastattelusta, että hänellä oli käynyt sama tilanne New Yorkissa. Hän kuuli äitinsä kuolemasta hetkeä ennen lavalle menoa. Tuolla odottaa 20 000 ihmistä ja olet kriisissä omassa päässäsi. Silloin tieto täytyy siirtää hetkeksi syrjään ja mennä lavalle. Käsitellä vasta sen jälkeen. Siinä pitää miettiä, romahtaako vai ei.
"Kikan kuolemasta liikkuu edelleen legendoja"
- En tiennyt Kikan viimeisistä vaiheista ja tieto tuli puskista. Olemme samaa vuosikertaa hänen kanssaan. Legendoja liikkuu erilaisia edelleen, vaikka tapahtumasta on jo 10 vuotta. Sen verran Kirsiä tunnen, etten kyllä usko ihan kaikkea. Siihen Kikkaan, johon tutustuin 80-luvun lopussa, tykästyin kovasti. Meillä synkkasi todella hyvin työrintamalla.
Juontaja on jäänyt kaipaaman Kikasta eniten tämän ammattitaitoa, jolla hän otti yleisönsä.
- Kikka oli elämänmyönteinen ja iloinen nainen. Jos sattui olla huonompi päivä, piti pysytellä kauempana. Niitä päivä oli kuitenkin todella harvoin. Mietin joskus, että oliko hän liian kiltti ihminen? Hänet tunnettiin todella ystävällisenä. Hän ei koskaan käyttäytynyt faneja kohtaan huonosti, vaikka he olivat välillä todella innokkaita. Usein Kikka tuotiin keikan jälkeen turvamiesten kanssa takahuoneeseen.
Aholaita ei koskaan nähnyt Kikan lähtevän juhlimaan keikan jälkeen.
- Hän oli todella ammattilainen ja järkevä ihminen. Siltikin hänellä oli ongelmansa. Monesti kun ihminen käy sisällään taistelua, että voittaako hyvä vai paha, vain hän itse voi siihen vaikuttaa. Kun hänestä alkoi kiertää huhuja, en aluksi uskonut niitä. Osa niistä osoittautui valitettavasti todeksi. Jos Kikka olisi vielä elossa, uskon, että hänen parhaat puolensa, kuten esiintymistaito olisivat edelleen vireessä.
