Kuva: Vilma Kaura
Eppu Normaalin kosteat kasarisekoilut Juicen ja Popedan kanssa: "Luojan kiitos ei ollut kamerakännyköitä"
Kitaristi Juha Torvinen toteaa, että yhtye otti aikanaan kaiken irti rock 'n roll -elämästä.
Eppu Normaali -yhtye kertoo 2. joulukuuta ensi-iltansa saavassa EPUT-elokuvassa kaunistelematta koko tarinansa. Siihen kuuluu huimia suosion hetkiä, mutta myös pohjalla käymiskokemuksia. Kitaristi Juha Torvisen mukaan bändi halusi suhtautua elokuvaprojektiin äärimmäisellä avoimuudella.
- Jos kerran teemme tällaisen elokuvan, ei siinä enää mietitä, mitä voidaan puhua, vaan puhutaan asiat niin kuin ne olivat, toteaa Torvinen.
Elokuvassa tullaan kuulemaan tarinaa Eppujen uran varrelta. Kerrotaavaa riittää muun muassa kosteasta ja villistä 1980-luvusta, jolloin taottiin levyjä, tehtiin keikkaa, mutta myös otettiin ilo irti elämästä viinan ja naisten kanssa.
Suomirockin kentällä oli muitakin suuria nimiä, kuten Yö ja Dingo, jotka saavuttivat suurta suosiota. Torvinen alleviivaa, ettei lehtien tekemää kilpailuasetelmaa ollut tosiassa olemassakaan bändien välillä.
- Dingon juttu oli ainutlaatuinen juttu Suomessa, ja se oli huikea nousu. Katsoimme sitä mielenkiinnolla. Siinä kävi kuitenkin käsittääkseni vähän huonosti, kaverit paloivat jossain kohtaa sitten loppuun. Ymmärtääkseni he ovat selvinneet siitä. Vierestä seurattuna se oli mahtava ilmiö. Kateellisena ei tarvinnut olla - näissä bändihommissa ei muutenkaan tule yleensäkään kilpailutilanteita. Ainoastaan itsensä kanssa voi olla kilpasilla, tokaisee tähti.
"Sekoilimme yhdessä pitkin soramonttuja"
Suomirockin suuret nimet päätyivät kesäfestareiden aikaan samoille keikkapaikoille ja tutustuivat väkisinkin toisiinsa. Se johti yhteisiin poikien iltoihin.
- Ei niitä suomalaisia festariesiintyjiä niin paljon 80-luvulla ollut. Juice Leskinen, Popeda, Yö, Dingo ja me. Mehän olimme kaikilla festareilla, ja näimme melkein joka viikonloppu. Tottakai se oli sellaista yhdessä notkumista. Keikan jälkeinen aika oli aika vallatonta ja sekoilimme yhdessä pitkin soramonttuja näiden kavereiden kanssa. Se oli hienoa, mahtavaa, mutta aikansa kutakin.
Torvinen huokaisee tyytyväisenä, ettei tuona aikana ollut luojan kiitos olemassa kamerakännykkä-kulttuuria.
- Täytyy sanoa, että 80-luku oli sellaista aikaa, että olemme monta kertaa kiittäneet yläkertaa, että ei ollut kännykkäkameroita, Facebookeja ja Instagrameja. Se oli todella hyvä juttu! Sanoo mies.
- Minua nykykulttuuri saattaa ahdistaa vähän ajatuksen tasolla, mutta maailma muuttuu, sille ei voi mitään. Kaikilla on kamera taskussa ja on keinot lähettää kuvat koko maailmalle samantien. Onhan ilmiössä huonojakin puolia, mutta se on tämän hetken juttu.
Lue myös: Ecuadorin oudoin baari: soittaa Eppu Normaalia, vaikka kukaan ei ymmärrä sanoja
Lue myös: Eppu Normaali pelkäsi, että dokumenttielokuva saisi bändin hajoamaan
Lue myös: Juha Torvinen kertoo elämänsä muuttaneesta rokkikokemuksesta
