Kuva: Mikko Räsänen
Pate Mustajärvi uransa alkuajoista: "Joimme litrakaupalla viinaa, emmekä sammuneet koskaan"
Mustajärven mukaan Popedalle oli tärkeää oli bändi, jolle ei ryttyillä.
Nuoresta Paulu-pojasta kasvoi koko Suomen kovin rock-kukko. Äijien äijä - Pate Mustajärvi. Mies, jolle ei röyhkeydessä ja rohkeudessa ole vertaistaan kotimaisessa musiikkihistoriassa. Sankarihahmo, Ikurin turbiini, jonka myytti on vuosien saatossa elänyt omaa elämäänsä. Pate on tunnistettu kapakoissa ja hänen sekoilujaan on kauhisteltu livenä silloinkin, kun mies itse on ollut toisella puolella Suomea palaamassa keikkamatkalta kotiin vesiselvänä.
60 vuoden ikä on se etappi, jolloin Mustajärvi suostui oman historiansa kirjaamiseen. Miehelle kyse ei ole ehdottomasti elämäkerrasta, vaan välitilinpäätöksestä.
- Todelliset elämäkerrat tullaan kirjoittamaan sitten, kun meikäläinen on jo potkaissut tyhjää, sanoo Pate ja räkättää päälle pontevasti.
Pate Ikurista -kirjaan Mustajärvi suostui ainoastaan siksi, koska sai itse valita aiheet, mistä puhuu ja mitä jättää kertomatta - sekä kirjan kirjoittajan, joka löytyy hyvin läheltä tähteä. Mustajärven elämää kirjannut Tina Finn tuntee laulajan erittäin hyvin.
Rokkaria on varmasti matkansa varrella ryöpytetty ja koijattu niin median kuin yhteistyökumppaneidenkin toimesta, mutta 60-vuotias Pate ei tahdo muistella niitä. Siksi hän painottaa, ettei teos ole pätkääkään paljastuskirja.
- Huomasin kirjaa tehdessä sen, että minun ei tarvinnut kostaa kellekään, enkä käyttänyt kirjaa välineenä jonkun ihmisen teilaamiseen. Se oli aika hienoa. Se oli hienoa - valonpilkahdus hiilenmustaan sieluun.
Taas Pate röyhähtää tyypilliseen tapaansa tarttuvaan nauruun.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Isosiskoa luultiin äidikseni"
Popeda-nokkamiehelle on alusta asti ollut elintärkeää erottaa Paulu-poika ja Pate-rokkari toisistaan. Hän sanoo eläneensä jo nuorena kaksijakoista elämää, joten tähteyden koittaessa eri rooleihin on ollut helppo solahtaa. Eikä miestä haittaa, että hän kantaa legendan viittaa, eikä puoletkaan hänestä kertovista tarinoista ole totta.
On kuitenkin tärkeää näyttää tämä toinen puoli artistista. Paulu-poika oli ujo, herkkä ja arka. Mielikuvituksellinen lapsi, joka väisteli tappeluita keksimällä leikkejä, jotka tempasivat muutkin Ikurin lapset mukaan.
Häpeää Pate muistaa joskus kokeneensa siksi, että omat vanhemmat olivat Paten saadessaan vanhoja.
- He eivät todellakaan olleet mitään parikymppisiä. Faija ei kehdannut mennä synnytyssairaalaan, koska siihen aikaan oli outoa, että 54-vuotias mies vielä tekee lapsen. Äitikin jo 48-vuotias. Olihan se siihen maailmanaikaan kummallista touhua. Olen ollut varmasti täysi vahinko! Nauraa räkättää laulaja.
- Koska molemmat vanhemmat kävivät töissä, niin sisarukset minua kasvattivat. Monet luulivat vanhinta siskoani mutsikseni.
Perhe merkitsee suojapaikkaa maailmassa
Mustajärvelle perhe, suku ja vähäiset ystävät ovat pyhä asia. Hän haluaa varjella heitä kaikelta julkisuudelta, mitä on itse joutunut kokemaan vuosien saatossa. Kun Popedan nokkamies sekoilee rattijuopumus-otsikoissa, se ei saa mennä perheeseen asti ja sattua heihin.
- Olen meistä se julkinen eläin, ja muut saavat elää elämäänsä, kuten haluavat. Sukulaiset ovat syyttömiä yhden ihmisen hölmöilyihin, tokaisee mies.
Rokkari sanoo, ettei mitenkään pystyisi naksauttamaan Patea pois päältä ilman lähimmäisiään.
- Ilman heitä kaalini ei olisi koskaan kestänyt tätä touhua.
Kirjassa puhutaan Mustajärven tilasta, joka sijaitsee salatussa paikassa Pohjanmaalla. Paikka on Paten pyhättö, jonne hän menee, kun tarvitsee suojaa maailmasta. Sinne liittyvät hänen elämänsä parhaimmat muistot.
- Siihen aikaan kun Suvivirsi laulettiin, lähdettiin nuorena Mustajärvelle ja päivää ennen kuin koulu alkoi, tultiin takaisin. Kyllä aika leviää vetelin siihen aikaan. Meni pari kuukautta, että aloin taas puhumaan Tampereen murretta. Elin kaksijakoista elämää jo silloin - olin tamperelainen työläiskakara, mutta olin myös miltei pohjalainen talonisännän poika kesäisin, hymyilee mies.
- Sitä kautta on tullut kielen ja mielen rikkaus. Olemme tehneet varmaan 130-140 biisiä Costello Hautamäen kanssa. Tämä perimä on osa sitä. Olen aina tykännyt kuunnella äijien ja ämmien juttuja. Ja ämmä on muuten siellä seudulla kohteliaisuus, ei mikään haukkumanimi!
(kuva: Mikko Räsänen)
Kateellisuuteen ei kannata tuhlata aikaa
Mustajärvi sanoo oppineensa suvultaan tarinankerronnan ja kuuntelemisen lahjat. On tärkeää osata odottaa omaa vuoroaan keskustelussa, eikä puhua toisten päälle. Mustajärven pirtissä tarinaa riitti. Perheeltä ovat tulleet myös elämänarvot, joiden mukaan Pate edelleen elää.
- Ihmisistä ei saa puhua pahaa. Äitivainaa sanoi aina, että älä myrkytä ittees. On turhaa tuhlata energiaansa siihen, että on kateellinen jollekin tai vituttaa toisen hyvinvointi. Älä sylje toisen onnelle, sanoo Pate.
- Minulla ei ole ollut kateellisuuten aikaakaan, mutta olen silti sitä mieltä, ettei hyvää energiaa kannata tuhlata huonoihin juttuihin. Se on tärkeä oppi elämästä.
Lähimmiksi sukulaisikseen rokkari mainitsee veljensä ja siskonsa.
- Olen joutunut iltaltähtenä viemään hautaan parikin siskoani. On meitä nyt vielä neljä jäljellä. He ovat läheisiä. Emme ole talvella tekemisissä, mutta kesällä maalla ollaan - ja se on tärkeää minulle, tokaisee tähti.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Kaiken tämän eteen piti tehdä töitä"
Joku pieni pala ujoa, arkaa ja herkkää Paulu-poikaa ehkä vielä on piilossa jossain Pate Mustajärvi -haarniskan sisällä, jota rokkari kantaa aina julkisuudessa. Lapsuuden asioita mies muistelee mielellään ja nauraa usein miettiessään leikkejä, joita nuoret kollit keksivät porukalla.
- En ollut paras tappelija tai painija, mutta minulla riitti mielikuvitusta. Sain aika hyviä leikkejä aikaiseksi. Olen kuullut, että kun mentiin pitkin metsiä, johdin aika usein lapsilaumaa. Se varmaan johtuu siitä, että keksin leikkejä ja keksin hahmoja. Meillä oli iskupartioita ja olin esimerkiksi kersantti George Kent. Oikeasti luulin olevani hän, menin niin syvälle rooliin. Minulla on edelleen ystäviä Ikurista ja he ovat sanoneet, että nuo leikit veivät mukanaan koko jengin, kun yksi antoi mielikuvituksensa lentää. Sitä kautta luovin tilanteita, ettei tarvinut aina painia. Olin ehkä vähän veijari.
Mustajärven suuri rakkaus oli musiikki - se näkyi iän varttuessa yhä selkeämmin.
- Omia bändejä oli ensin päässä ja sielussa. Tehtiin levynkansia kuvitteellisille bändeille ja keksittiin taiteilijanimiä. Jopa konserttiarvosteluja kuvitteellisten bändien keikoilta. Kun tamperelainen on, niin jääkiekko on se juttu. Musiikki tuli niin isoksi, että kiekko jäi varhaisessa vaiheessa pois ja musiikki meni kaiken yli, muistaa laulaja.
- Oli hienoa saada levysoittimiä ja kuunnella oikeita rock-levyjä. Siihen aikaan ei ollut videoita tai internetiä - meillä oli vain levyt ja mielikuvitus. Kun kuuntelit Black Sabbathin uuden biisin, teit jo mielikuvituksessa siitä jo videon ja menit siihen maailmaan ja teit siitä omasi. Mitään ei tarjottu valmiina, kaikkeen piti tehdä vähän töitä. Kun kuulin Juicea, Hectoria ja Davea, tajusin, että tämän saman voi tehdä suomenkielellä.
Jos Mustajärvi miettii ammattikouluaikojaan, jolloin hän nippanappa sai hitsarin paperit, niin ei nuori mies olisi voinut kuvitellakaan, mihin elämä vielä hänet vie.
- Ammattikoulussa se ei ollut selvää, vaikka merkkejä oli jo ilmassa. Puhuin kavereille vain musasta, ja perustin bändejä. Muistan kun joku Jääskeläisen Jömmö kysyi, että "miksi ylipäätään olet täällä, kun ei sinua selvästikään pätkääkään kiinnosta tämä homma. " Siinä ajassa kouluja ja armeijaa ei kyseenalaistettu. Niin se meni työläisten kakaroille. Sen jälkeen se olisi mennyt niin, että armeijalta Lokomolle ja Lokomolta eläkkeelle, kertoo mies.
- Minulla tapahtui jotain käänteentekevää 70-luvun puolessa välissä, jolloin asia tuli hyvin selväksi minulle. Vielä 80-luvun puolivälissä velipoika saattoi kysyä, että koska rupeat oikeisiin töihin. Kyllä ne kysymykset sitten jäivät.
Suosio iski keltaisen nesteen päähän
80-luvun kuluessa Popedan tähti nousi - ja kovaa. Pate lähti soolouralle ja otti myös omia vapauksia erilaisten projekteiden suhteen. Kun pääsy tuli kauniiden, kuuluisien ja rohkeiden piiriin, tapahtui se paljon puhuttu "kusipäistyminen".
- Kyllä, silloin kajahti neste päähän. 80-luvun loppua vertaan usein siihen, kun Tapio Rautavaara lauloi, etten päivääkään vaihtaisi pois. Vaihtaisin kyllä aika montakin päivää pois. Yllättävä vähillä vammoilla sitä kuitenkin selvittiin, toteaa rokkari.
Pahimmat kämminsä baareissa seikkaileva Pate on tehnyt aina silloin, kun yksityishenkilö Pauli Mustajärvi on sekoittunut Bile-Paten kanssa.
- Se on se paha hetki, jonka huomaa kun lukee muita elämäkertoja. Keith Richards on sanonut, ettei hän itsekään tiennyt, että onko hän Keith vai herra stara. Se on vaarallista aikaa. On onneni, että minulla on ystäviä, perhettä ja sukulaisia, etten ole päässyt sekoamaan, toteaa laulaja.
Mustajärven teoksesta käy ilmi rivien välistä, että onhan rokkarin elämä osittain jakomielitautista hommaa - mies kun on aina halunnut pitää Paulin ja Paten erillään. Vaikka tavallaan he ovat molemmat yhden miehen sisällä. Tämä on artistin ainoa selviytymiskeino julkisuuden pyörityksessä.
- Haluan vain tehdä näihin tyyppeihin eron, koska haluan pysyä järjissäni. Kukaan ei jaksaisi Patea. En edes minä itse. Laitan hänet kuvainnollisesti keikkakassiin aina kun tlen kotiin, toteaa mies.
- Siihen on tehtävä selvä ero, samoin kuin Popedaan tai soolouraani. Kun olen soolokeikoilla ja teen jotain pienimuotoista klubia tai konserttisalia, siellä ei soiteta Pitkää kuumaa kesää tai yhtään muutakaan Popeda-biisiä, koska Popeda on maailman paras bändi soittamaan Popedaa.
(kuva: Mikko Räsänen)
"Joimme litratolkulla viinaa"
Millainen veikkonen on sitten Pate Ikurista -teoksessa mainittu Bile-Pate?
- Hähähä! Se on sellainen tyyppi, että kun se tulee paikalle, niin hän pitää huolen siitä, että jokainen huomaa hänet. Jokainen bileluolassa näkee, että se tuli paikalle. Hän tulee takki auki mestoille ja pitää meteliä itsestään, nauraa laulaja.
- Bile-Pate jäi elämään Popedan alkuvaiheista, silloin oli tiettyjä lehtiä ja tiettyjä journalisteja, joiden elämäntyö tuntui olevan haukkua ja mollata meitä ja keksiä kaikenlaisia negatiivisia otsikoita meistä. Sitä kautta meistä tuli sellainen bändi, että meille ei sitten vittuilla. Sisääntuloja harjoiteltiin kaiken maailman huviluoliin - halusimme tulla sisään niin, ettei kellään ole sanottavaa. Sitten oltiin niin Patea.
Mustajärvi ihmettelee, miten legendaarisesta Patesta tuli kuin myyttien seitsenpäinen hirviö, jolle kasvoi aina uusi pää sen irti leikatun tilalle. Haastattelun lopussa rokkari kyllä myöntää, että oli niitäkin päiviä, jolloin Pate-myytti ei kasvanut aivan itsestään. Joissain puheissa on sentään perääkin.
- Siihen aikaan Pate, Arvo, Costi, Melartin ja Safka - mehän joimme litratolkulla viinaa päivässä. Emme pudonneet millään, emmekä nukkuneet. No sleep till Hammersmith! Jälkeenpäin kun muistelee niitä juttuja, niin ajattelen, että kyllä sitä on moneen ehtinyt, toteaa artisti.
Pate Mustajärven viimeisin single on kappale nimeltä Tyylillä.
Lue myös: Pate Mustajärvi 60 vuotta - katso uljaat kuvat Ukkometsosta
