Naiseen rakastunut Katariina Souri: Minuuteni kutistui aiemmissa suhteissani
Kirjailija ja kuvataiteilija Katariina Souri on oppinut iloitsemaan uudistumisestaan.
Muodostamme usein ihmisistä mielikuvia, jotka säilyvät mielissä pitkään, vaikka kasvaisimme ja muuttuisimme. Aina on kuitenkin henkilöitä, jotka haastavat tällaista ajattelua omalla olemuksellaan.
Mitä tulisi ajatella henkilöstä, joka kokee muodonmuutoksen toisensa perään ja jolla ei tunnu olevan yhtä selkeää identiteettiä? Joka tekee mitä haluaa, milloin haluaa ja muuttaa elämäänsä oikukkaasti, säntää asiasta toiseen ailahtelevan tuntuisesti.
Katariina Souri on tuntenut ihmisten katseet selässään 19-vuotiaasta asti. Hän on halunnut olla tunnistettava. Julkisuus on tullut tietoisena valintana, ja sen jälkeen seuranneet vuosikymmenet Souri on tunnettu miestenlehdessä esiintyneenä kohukaunottarena. Hän on ollut koko kansan Kata Kärkkäinen.
Kärkkäinen on ollut valtakunnan miesten fantasioiden kohde, vaikka totuus naisesta on ollut koko ajan paljon muutakin.
Keskustelemme Katariina Sourin kanssa rooleista, joista osan nainen on kantanut ilolla ja osasta hän on tietoisesti pyrkinyt pääsemään eroon. Hän on entinen Playboy-kaunotar, julkkis, kirjailija, kuvataiteilija, nainen, äiti, viettelijä, poikatyttö, soturi, muutokseen kannustava katalysaattori, rikkoja. Kameleontti, joka luo nahkaansa.
"Itkin ja menin Playboy-kuvauksiin"
Pienestä tytöstä lähtien Souri on halunnut olla tunnettu. Hän ei tahdo avata asiaa enempää, mutta kertoo kokeneensa syvää turvattomuutta lapsuudessaan. Yksinjäämistä ja hylkäämistä tärkeän ihmisen taholta. Unelma julkisuuteen nousemisesta liittyy samalla toiveeseen, että tunnettuna hän ei jää enää koskaan yksin. Kun olet tarpeeksi suosittu, niin ihmiset etsiytyvät aina luoksesi. Olet haluttu.
Toisin kuin moni luulee, Playboy-kuvauksiin meneminen ei ollut Katariinalle helppoa.
- Tajusin jälkikäteen yrittäneeni korjata turvattomuutta ja paniikkeja sillä, että minusta tulee suosittu ja julkkis. Tuota asiaa ei tietenkään muista silloin, kun olen 19-vuotias ja menen kuvauksiin. Silloin se oli keino mennä julkisuuteen. Se olisi voinut olla mikä tahansa muukin keino. Itkin, ja menin kuvauksiin. Se ei ollut ihanaa, vaan kova paikka, kertoo nainen.
Yleisö näki kuvat, Kata Kärkkäisen muodot ja viettelevän katseen. Souri itse tunsi asenteet, mielipiteet ja tuomitsemisen niskassaan.
- Hulluinta on ollut, miten joku asia määrittelee sinua koko elämäsi ajan. Jos teet jotain 19-vuotiaana - yksi pieni pätkä elämästä, kuukausi kuvauksissa. Ihmiset määrittelevät sua sen kautta vielä jopa 25 vuotta myöhemmin. Se näkyy vieläkin elämässäni.
Nuorempi ikäpolvi tosin katsoo minua eri tavalla, huomauttaa Katariina.
- He eivät ole kokeneet samalla tavalla 1980-luvun lopun mediahässäkkää. Nuoret näkevät Playboy-kokemuksen yhtenä palasena tekemieni asioiden joukossa. Päälle nelikymppisillä asenne on edelleen vahvana. Ihmiset eivät tajua sitä, että on monia syitä tehdä asioita.
Muun muassa sisäiset motiivit, jotka ovat ovat ajaneet Katariinaa vuosien varrella erilaisten muutosten äärelle. Juristivanhempien tyttärenä Souri halusi itsenäistyä, ja tienata omat rahansa. Isän rahat eivät kelvanneet, ja Katariina työskenteli nuorena tyttönä McDonaldsilla. Hän lähti rahoilla interreilaamaan Italiaan.
- Tapasin italialaisen valokuvaajan ja hän otti minusta kuvat Italian Playboy-lehteen. Sitten kuvaaja muutti Amerikkaan ja päädyin Amerikan Playboy-lehteen. Kaikki vain tämän tienaamani matkan ansiosta. Kaverin piti lähteä mukaan, mutta hän ei päässyt, joten lähdin yksin ja valitsin Italian ihan sattumalta. Jostain Hesarista bongasin matkat - silloin niitä katseltiin lehdestä. McDonalds on syyllinen tähän kaikkeen! Nauraa nainen.
Tyttö verenpunaisessa pikkumekossa
Julkisuus avautui Sourille yhdellä kertaa ja hän otti kaiken vastaan nuoren seikkailijan asenteella.
- Olin saanut ajokortin 18-vuotiaana ja sain auton, oranssin Volkswagen Passatin lahjaksi isosedältäni. Juuri sinä päivänä tuli minusta ensimmäinen juttu Iltalehteen siitä, että olin Playboyn keskiaukeamalla. Se oli koko lööpin juttu, missä minulla oli kireä punainen minihame. Minun oli tarkoitus mennä Hyvinkäälle kavereita tapaamaan ja bailaamaan. Päälläni oli verenpunainen lyhyt mekko. Tulin kadulle Runeberginkadulla ja huomasin, että jumalauta, olen lööpissä. Julkisuus pamahti kerralla. Hyppäsin autoon ja ajoin Hämeenlinnantietä Hyvinkäälle päin. Ajoin kolarin, kertoo Souri, eikä voi olla hekottelematta muistolle.
- Vedin auton yhden pariskunnan perään, ja menopeli meni lunastukseen. Olin sitten jossain tien poskessa liftaamassa Hyvinkäälle siinä mekossa, joka oli sen päivän lööpissä. Pääsin Hyvinkäälle ja varmaan vedin hyvät lärvit siellä.
Sourin nuoruusvuosissa riitti vauhtia. Uusia kasvoja, julkkistilaisuuksia, kuvauksia ja lehtijuttuja, vaihtuvia ihmissuhteita. Hän kaipasi omaa pesäkoloa ja osti Viidenneltä linjalta oman kodin tienaamillaan rahoilla.
- Ostin oman kaksion vihreästi kauniista jugend-talosta. Olin siellä pari vuotta. Tapasin sitten Johnny Lee Michaelsin, meille syntyi Kasimir ja rakennettiin talo. En ollut kummoinen taloudenpitäjä. Julkisuuden ensimmäiset vuodet olivat hullua aikaa. Siinä ei ollut mitään tolkkua, muistelee nainen.
- Pieni kämppä, joten kai se jotenkin pysyi kasassa. Se oli paikka, jossa sai hetkeksi romahtaa sängylle ja kerätä voimia, että jaksoi taas ruljanssia, jota elämässä pyöri. Siitä ajasta on aika ahdistavia muistoja.
"Yritin paeta ahdistavaa julkisuutta"
Harva julkisuudenhenkilö kokee tänä päivänä samanlaista pyöritystä kuin Katariina Souri villeimpinä vuosinaan 80-luvulla.
- Niihin aikoihin oli vähemmän julkkiksia. Nykyään on paljon julkkiksia ja julkisuus kestää vähemmän aikaa. Silloin oli vähän porukkaa julkisuudessa ja silloin kaikki tunnistivat koko ajan joka paikassa. Ei pystynyt kulkemaan kadulla rauhassa, vaan piti piileskelllä mustien lasien takana. Se oli aika rajua. Yritin paeta sitä todellisuutta kaikin mahdollisin keinoin bailaamalla ja sekoilemalla, kertoo nainen.
- Iltapäivälehtien kansijutuissa pyöri silloin muutamia naisia. Minä, Kikka ja Tanja Karpela. Sitten tuli Samantha Fox ja Sabrina. Siellä pyöri viidestä kahdeksaan mimmia, jotka olivat kokoajan esillä.
Souri, silloin Kata Kärkkäinen, sai julkisuuden kautta niskaansa huonon, tyhmän ja epätasapainoisen naisen leiman. Opportunistisen ja julkisuudenkipeän - eikä syvemmillä motiiveilla ollut suurelle yleisölle merkitystä. Playboy-kuvien myötä Katariina on kuitenkin päässyt kiinni rooliinsa rajojen rikkojana.
- Joitain se hirveästi ärsyttää, mutta saan naisilta palautetta, että he ovat saaneet rohkaisua siitä, ettei asioita tarvitse tehdä perinteisen kaavan mukaan. Miehisessä ajatusmaailmassa nainen, joka on seksuaalisuudessan vapaa, on vaarallinen. Nainen, joka ottaa seksuaalisuuden omaan käyttöönsä, se on uhka ja joutuu leimatuksi. 80-luvulla tilanne oli erilainen kuin nyt. Siitä on tultu pitkä matka eteenpäin, summaa Souri.
Katariina Souri ei jämähtänyt yhteen rooliin, vaan alkoi tehdä romaaneja, käsikirjoittaa elokuvia ja TV-sarjoja, sekä maalata inspriroivia tauluja. Vuosien varrella hän on vaihtanut myös nimensä, koska halusi tehdä irtioton lehtien karikatyyrin ja todellisen itsensä kanssa.
Hän on tutkinut elämäänsä ja sen vaiheita terapiassa sekä myös jungilaisen psykoanalyysin kautta. Erityisesti jungilainen ajatusmaailma on avannut Sourille tien hänen omaan voimaansa ja sisäiseen hahmokavalkadiin. On itseasiassa ihan sallittua olla monipuolinen, laajeneva persoona.
- Aloin tekemään kirjoja, ja musta tuli romaanikirjailija. Se ei tietenkään sopinut siihen Playboy-tytön rooliin. Ihmiset antavat rooleja, joiden sisällä sun täytyy olla. Olen tehnyt koko elämäni asioita, ja eikä ole hyväksyttyä hyppiä raja-aitojen yli. Kun aloitin jungilaisen psykoanalyysin ja aloin perehtyä itseeni, tajusin, etteivät mitkään raja-aidat enää päde, sanoo Katariina.
"Naiset pienentävät itsensä suhteissa"
Kirjailija ja kuvataiteilija on syväluodannut identiteettiään myös parisuhteidensa kautta. Hän on ollut kolme kertaa naimisissa ja useissa parisuhteissa vastakkaistenkin ihmistyyppien kanssa. Jokaisen kanssa Katariinalle on tullut ennen pitkää tunne, että hän antaa suhteen rajoittaa liikaa itseään.
- Mietin, että identiteettini on vähän levällään ja yritän parisuhteen kautta luoda rakennelmaa, jonka kautta määritän itseni. Jungilaisen analyysin kautta tajusin, etteivät rönsyt ole mitään huonoa, vaan ne ovat laajentumista. Minulla on laaja identiteetti, enkä halua leikata siitä mitään pois. Oma ydin on tärkein, toiseen ihmiseen ei kannata ankkuroitua.
Hän näkee itsessään monia arkkityyppejä, joista voimakkain on soturi. Hän huomaa olevan itselleen luonnollista toimia maskuliinisen energian kautta, aktiivisesti ja rajoja rikkoen.
- Kun tapasin Kirsi Salon, hän sanoi, että olen rikkoja. Se ei ole perinteisesti tunnettu arkkityyppi, mutta sopii hyvin minulle. Jotain tulee rikkoa, jotta syntyy uutta. Teen mosaiikeista mandaloita ja sekin syntyy siitä, että jotain pistetään ensin palasiksi ja siitä tehdään jotain uniikkia ja ainutlaatuista. Minulla on sama vaikutus ihmisiin. He, jotka kaipaavat elämäänsä jotain uutta ja mullistavaa - vaikka eivät aina tietäisi sitä - etsiytyvät seuraani.
- Sitten alkaa tapahtua asioita, joita en tee tietoisesti. Ihmisten elämässä alkaa tapahtua tiettyjä asioita, isoja muutoksia. Se on aluksi rikkovaa, mutta tästä alkaa rakentua jotain uutta. Moukarinainen, siinä on sulle arkkityyppi! Nauraa Katariina.
Sourille on ollut luontevinta olla jätkämäinen poikatyttö, se nainen, joka uskaltaa puhua suoraan ja nauraa kovaa. Vaikka hän on mennyt rohkeasti kiinnostuksen kohteesta seuraavaan, perinteisen naisen roolin omaksuminen ei ole ollut hänelle helppoa.
- On vaikeinta olla feminiininen perusnainen. Jätkäroolin kyllä osaan! Opettelen vieläkin naisena olemisen roolia. Tyypillinen ongelma on se, että kun nainen menee parisuhteeseen, sinusta tulee tarvitseva rääpäle. Oma minuus kutistuu. Näin on käynyt minullekin. Omassa energiassaan nainen on itsenäinen, säteilevä ja voimakas, mutta kun kuvaan tulee mies, hänessä nousee esille pikkutyttö, joka on hermostunut siitä, että vastaako se mies viestiin ja miten oikein pitäisi toimia.
- Minusta se on kiinnostava ilmiö. Siihen on varmasti monia syitä. Joskus ne on toisessa ihmisissä. Tietenkin valitsemme itse henkilöt elämäämme, ja jotkut vain imevät energiaa toisista. Joillain tällaisen nurinkurisen vetovoiman syy voi löytyä lapsuudesta.
Souri on oivaltanut hakeneensa vahvistusta levällään olevaan identiteettiinsä miehistä.
- Kun huomasin miehen olevan kiinnostunut tietynlaisista asioista ja elävän tietynlaista elämää, yritin olla samanlainen kuin hän, vaikka olen oikeasti kiinnostunut miljoonasta asiasta. Toivoin, että elämäni selkiytyisi. Silloin katkoin jo elämästäni sellaisia asioita pois, jotka ovat osa persoonaani. Jossain vaiheessa sitten heräsin suhteessa, etten olekaan tällainen ihminen ja halusin toisen miehen, joka on vastakohta ensimmäiselle kumppanille. Ja taas rajasin itsestäni asioita pois tämän uuden henkilön vuoksi.
"Lapset ovat tulleet elämääni vahingossa"
Jungilaisen psykoanalyysin kautta Katariina on tehnyt rauhan menneisyytensä ja oppinut hyväksymään luovan, moniulotteisen persoonallisuutensa. Hän kertoo, ettei ole löytänyt menetelmän kautta yhtä asiaa, vaan saanut yhteyden omaan voimaansa. Parisuhde on hänelle silti edelleen mysteeri, jota on avartavaa tutkia toisen ihmisen kanssa.
Souri on tätä nykyä sitä mieltä, että perinteinen parisuhde ei ole häntä varten. Hän on julkistanut äskettäin rakastuneensa naiseen, Eliya Zweygbergiin, jonka tapasi Facebookiin perustamansa vegaaniryhmän kautta. Sourin lapset Kasimir ja Kiana ovat ottaneet uuden kumppanin hyvin vastaan.
- Onneksi maailma on muuttunut, että erilaiset vaihtoehdot ovat nykyään mahdollista. Nykyään ihmiset voivat ainakin Suomessa ja isoissa kaupungeissa tehdä omia valintoja. Voit elää elämääsi siten, mikä tuntuu oikealta, pohtii nainen.
- Lapsille riittää se, että heillä on useampi ihminen, joka heitä ehdottomasti rakastaa. Ja että he saavat turvan. Sellaiset parisuhteet, joita yritetään väkisin pitää yllä ja aidosta rakkaudesta ei ole tietoakaan, vahingoittavat heitä eniten. Ei ole väliä, onko vaihtuvia suhteita tai mies-mies tai nais-nais-suhteita vai mitä siellä on. Minusta se ei ole se pointti, vaan se, että ihmiset voivat osoittaa avoimesti tunteitaan.
Onko yllättävää, ettei Sourin kaltainen luonnonvoima koe olevansa perinteinen äiti?
- Pakko sanoa, että lapset ovat tulleet vähän vahingossa. En ole kauheasti heitä suunnitellut, motiivit ovat olleet muut elämäntilanteissa. En ole koskaan haluamalla halunnut lapsia. Kaksi heitä on kuitenkin tullut ja olen heistä todella onnellinen, ilo vilkkuu kirjailijan silmissä.
- Kun Kasimir syntyi, olin vähän päälle parikymppinen. Se meni vähän siinä sivussa. Annoin hänelle rakkautta ja huomiota, mutta en keskittynyt liikaa häneen. Elämään tuli nopeasti kaikkea muuta. Kasimirilla oli turvallista ja ihmisiä lähellä, mutta elämä ei ollut kovin vakaata. Muutimme paljon ja kuviot muuttuivat. Hänestä on kuitenkin tullut todella tasapainoinen ja fiksu kundi.
Sourin äänestä kuultaa ylpeys, kun hän puhuu jälkikasvustaan.
- Kasimir on 24-vuotias ja näkee, että perusturvallisuus ja moraali on kohdillaan, vaikka hän on omanlaisensa persoona. Ja minulla on tyttäreni Kianan kanssa äärimmäisen läheinen ja hyvä suhde. En ole ollut perinteisin kasvattaja ja elämä ei ole ollut stabiilia, kuten monissa perheissä, mutta lapset sopeutuvat kaikkeen muuhun paitsi rakkaudettomuuteen ja turvattomuuteen.
- Äitiydestä ei kannata ajatella, että sen pitäisi olla määrätynlaista, vaan se voi olla joustavaa. En ole syyllistyvä äiti, mutta olen tehnyt sen eteen paljon töitä. Olen kokenut monissa asioissa, etten ole riittävän hyvä. Olen nyt 47-vuotias ja asiat helpottivat minulla 45-vuotiaana henkisesti.
"Olen vasta päässyt alkuun"
Katariina Sourin elämän täyttävät tällä hetkellä inspiroiva, luova työ kirjailijana ja kuvataiteilijana. Hän työstää parhaillaan Musta mandala -trilogiansa päätösosaa. Nainen on hyväksynyt jatkuvan muutoksen osana elämäänsä - se on luonnollista virtausta. Viime vuoden aikana hän innostui veganismista, perusti sitä varten yhteisön sosiaaliseen mediaan, tatuoi koko selkänsä voimaeläimiin ja löysi rakkauden.
Lukuisista asioista kiinnostunut nainen tekee tätä nykyä myös sideerisen astrologian tulkintoja halukkaille ja puhuu mielellään henkisyydestä. Hän ei jaksa pysyä paikallaan meditaatiohetkeä varten, mutta kokee syvää rauhaa joka päivä samoillessaan Sipoon metsissä koiriensa kanssa. Ja kirjaa tai maalausta luodessaan hän tuntee syvempää yhteenkuuluvuutta ja voimaa kuin missään muualla.
Hän kirjoittaa uniaan muistiin ja on kiinnostunut alitajuntansa piilevistä asioista. 47-vuotiaanakin Katariina kikattaa aika ajoin kuin nuori tyttö, ja hän kuuluu niihin nuorekkaan näköisiin ihmisiin, joiden ikää on vaikeaa päätellä katsomalla. Energisyys on eittämättä seurausta seikkailunhaluisesta elämänasenteesta. On kuin Souri koko ajan vinkkaisi silmää, ja toteaisi, että onhan tämä vieläkin jännää, elämä voi yllättää missä iässä tahansa.
- Joillakin ihmisillä uran huippu on parikymppisenä. Kirjailijat kirjoittavat huikean teoksensa ja muusikot tekevät upeimmat biisinsä. Minusta on aina tuntunut, että ne parhaat jutut ovat vielä tulossa. Olen kehittynyt myöhään monissa asioissa. Olen kohta viisikymppinen ja vasta päässyt alkuun, summaa nainen.
Juuri kun luulet kuulleesi tästä inspiroivasta naisesta kaiken, Katariina Souri väläyttää jotain täysin yllättävää. Kuten sen, että hän on ajatellut liittyä takaisin liittyä takaisin kirkkoon.
- Haluan tukea kaikenlaista henkisyyttä. Yhtä lailla voisin liittyä ortodoksikirkkoon tai mihin tahansa muuhun. Kirkoissa on pappeja, jotka puhuvat suvaitsevaisuudesta. Sinne täytyy saada avarasti ajattelevia ihmisiä. Kun joukkopako on tapahtunut, ajattelin liittyä sinne takaisin, virnistää Katariina, ja jatkaa valloittavaan sävyyn.
- On ihanaa mennä kirkkoon. En kauheasti tykkää masentavasta luterilaisesta virrenveisuusta, mutta silti sinne on ihanaa mennä. Tykkään olla kirkoissa, vaikka ne ovatkin ruumiiden päälle rakennettu, Sourin nauru raikuu kahvilassa.
