Kuva: AOP
Tuukka Temonen: "Apulanta-elokuvaan on kiinnitetty myös äidin asunto"
Teit meistä kauniin -elokuvan ohjaaja Temonen kertoo saaneensa läheisiltään täyden tuen Apulannan tarinan filmatisoimiseen.
Elokuva on ollut alusta asti vahvasti Temosen pariskunnan yhteinen projekti. Haastattelussa Tuukka ja Olga Temonen vaikuttavat tyytyväisiltä valmiiseen elokuvaan. Teit meistä kauniin -elokuvaan saatiin sopivat näyttelijät, rahoitus on kohdillaan ja kuvaukset saatiin purkkiin. Nyt lehdistönäytöksissä ympäri Suomen ihaillaan valmista elokuvaa. Elokuvateattereihin Teit meistä kauniin -elokuva tulee 9. syyskuuta.
Temoset ovat kertoneet mediassa aikaisemmin siitä, että he kiinnittivät koko omaisuutensa, jotta elokuva saataisiin tehtyä.
- Näin kävi. Toivon silti, ettei tästä jää ihmisille käteen päällimmäiseksi se, että tämä leffa ollaan tehty selkärangasta ja rahapulassa. Olisi hienoa, jos elokuva nousisi arvoiseensa asemaan suomalaisessa musiikkihistoriassa, sanoo Olga Temonen Iskelmän haastattelussa.
- Tästä on jäänyt tosi hyvä elokuva käteen, kommentoi Tuukka viereltä.
"Raha ei saisi kahlita tekemistä"
Monet elokuvaprojektit lähtevät riskin ottamisesta. Harva aviomies silti laittaa kaiken omaisuutensa likoon vaimon suostumuksella.
- Elokuvaidea oli Tuukan, ja panttausidea oli Tuukan. Hän kysyi minulta vain luvan. Meillä oli jo kuvaukset alkamassa, jumalattoman hyvä käsikirjoitus ja oikeat ihmiset löydetty - ei siinä enää voi perääntyä. Meillä oli uskoa siihen, että saamme elokuvasäätiön siihen mukaan ja muitakin rahoittajia. Niin tapahtuikin. Riskiä on paisuteltu ehkä vähän lehdissä, hymyilee Olga.
Ohjaaja Tuukka nyökyttelee vieressä.
- Sanos muuta. Olen samaa mieltä. Tässähän on silleen kiva, tilanne, kun vaimo uskoo ja luottaa. Haluan tunnustaa sen verran, että tähän on kiinnitetty myös äidin asunto. Äitinikin uskoo tähän elokuvaan todella paljon, virnistää mies.
- Tuukan äiti on mahtava tyyppi, Ilman hänen lupaansa me emme uskalla tehdä mitään, vitsailee Olga.
- Haluan kyllä lisätä, että äiti ei tähän heti suostunut, mutta hän on tottunut siihen, ettei poika paljon kuuntele neuvoja. Hän pisti todella paljon hanttiin ja halusi tuoda riskit ja vaarat meidän molempien mieleen, nauraa Tuukka Temonen.
(kuva: AOP)
- Se on selvä juttu, että olen ollut koko ajan sitä mieltä, että tämä on pakko saada onnistumaan. Luotan itseeni ja siihen, että asiat hoidetaan kunnolla. Kyse on vaan rahasta. Jos menettää 850 000 euroa ja kotinsa ja elämässä on ikuinen velkavankeus, niin mitä sitten. On ainakin yritetty ja tehty. Sitten pitää miettiä, mitä virheitä on tehty ja yrittää uudestaan. Raha ei saisi kahlita meidän tekemistä.
Elokuvassa Sipe Santapukin äitiä näyttelevä Olga Temonen sanoo, että vaikka heidän taloudellinen riskinsä kuulostaakin sankarilliselta, niin riski ei ehkä ollut todellisuudessa kuitenkaan niin iso.
- Meillä oli elokuvaan mielettömän hieno aihe - tehdä elossa olevasta menestyneestä yhtyeestä elokuva. Oli varmaa, että jotakuta aihe kiinnostaa ja ihan varmaan joku tulee elokuvan katsomaan. Se, että päästäänkö me tässä taloudellisesti kuiville, se on meistä itsestämme kiinni. Lähtökohta oli hyvä. Jos olisimme tehneet elokuvaa skeittareista, riski olisi ollut suurempi.
Apulanta ei syntynyt taidosta vaan tuurista
Se tietenkin helpotti elokuvan tekemistä, että Tuukka toimi vuosina 1993 - 2005 Apulannan basistina ja oli hyvin sisällä aiheessa elokuvan ohjaajana.
- Mun näkemys yhtyeestä on se, ja olen ollut aina sitä mieltä, että vaikka pojat haluavat sanoa, että se on taidolla tehty yhtye, niin tosiasiassa kyse on järjettömän isosta säkästä. Neljä tai viis nuorta, jos Mandy otetaan mukaan, ilman mitään soittotaitoa, näkemystä ja kokemusta pelkällä innostuksen voimalla saa muut puolelleen, sanoo Temonen.
- Apulannan isot käännekohdat ovat sattumaa. Apis on pystynyt käännekohdissaan tekemään oikean valinnan. Elokuva haluaa sanoa, että epätavallisetkin yksilöt, joita ei heti mieltäisi menestyjiksi, voivat tehdä elämällään jotain tärkeää.
Olga Temonen näkee elokuvassa paljon nostalgiamahdollisuutta niille, jotka ovat eläneet 90-luvun laman aikaan nuoruuttaan.
- Onhan siinä se ajankuva ja 90-luku, miten rumpusetti pakattiin ahtaasti Tuukan Datsuniin ja ajettiin keikkapaikalle. Tuossa elokuvassa avataan se, miten epätodennäköisesti koko juttu on lähtenyt. On viehättävää, miten kämäisiä heinolalaisia tavallisia nuoria pojat ovat olleet. Leffassa tulee myös trippi 90-luvulla nuoruutta eläneille niihin discoiltoihin, muistin omat teiniangstit, miten kukaan ei hakenut tanssimaan.
Miten uskollinen Tuukka on sille totuudelle, mitä muistaa bänditovereistaan ja ystävistään?
- Tausta dokumentaristina velvoittaa, että kerronnan pitää olla todenmukaista. Minulle elokuva on 95-prosenttisesti totta. Toni ja Sipe mieltävät oman historiansa ehkä eri tavoin, mutta noin minä olen kokenut meidän yhteisen historian ja vaikka Antin ja Mandyn, kertoo mies.
Oli iso päätös lähteä Apulanta-yhtyeestä. Onko Tuukka koskaan katunut sitä, että lähti menestyneestä yhtyeestä toiseen suuntaan?
- Päätös, että lopetan nyt, se ei pidä paikkaansa. Ei ollut mitään järkeä jatkaa kenenkään puolelta. Tie päättyi kuilun reunalle, eikä sinne syvyyteen kannattanut hypätä. Minua ei kaduta ja harmita, olen saanut hyvän elämän senkin jälkeen, sanoo elokuvan ohjaaja.
- Minulla on kuitenkin tosi kova ikävä keikoile, 90-luvulle ja varsinkin leffan myötä on tosi ikävä Tonia ja Sipeä, jotka olen oppinut tuntemaan 90-luvun puolessa välissä.
