Uudesta elämänvaiheesta nauttiva Lola Odusoga: "Teen töitä kellon ympäri"
Odusogan arjen kiintopisteet löytyvät mielenkiintoisesta työstä ja osallistuvasta äitiydestä.
Lola Odusoga, 38, on nainen, joka on tehnyt historiaa. Vuonna 1996 Miss Suomi -tittelin voitti ensimmäistä kertaa tummaihoinen nainen, joka ei muistuttanut perinteistä elovena-kaunotarta. Suomi oli uudenlaisen suvaitsevaisuuden aikakauden ovella, ja Lola toimi tuossa ajassa tiennäyttäjänä. Valloittavan hymyn ja karismansa kautta ja Lola oli erittäin pidetty missi, mutta vaikka tätä aikaa on ihana nostalgisoida ja muistella - hänen tarinansa ei jäänyt siihen.
Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2016 Lola Odusoga on käynyt läpi isoja asioita. Hän on aikaansaava kahden lapsen äiti, joka tuntee ylpeyttä jälkikasvustaan ja vaatii itseltään paljon ihmisenä, työntekijänä ja naisena. Lolalle ei kelpaa puolittainen, vaan se on kaikki tai ei mitään. Avioeron viime vuonna läpikäynyt nainen lähti mukaan MTV3-kanavan Huippujengi-ohjelmaan, koska tiesi, että edessä olisi iso haaste vuorikiipeilyssä Perun Andeilla. Pienempi missio ei olisi riittänyt.
Vaikka Lolan matka kilpailussa loppui jo alkumetreillä, hän ei kadu kokemusta.
- Olen sanonut, että se oli elämys isolla E:llä. Olemme käyttäneet paljon hashtagia "ristus mikä reissu" ja se varmaankin kuvastaa reissua aika hyvin. Siinä oli paljon positiivisia ja negatiivisiä yllätyksiä, sekä liikkuvia osia, joihin et pystynyt varautumaan. Kokemuksena se oli ihan huikea. Edelleenkin lähtisin mukaan. Voisin kokeilla vuorikiipeilyä uudestaan, mutta ilman kameroita, kertoo Odusoga Iskelmälle.
- Fyysisenä kokemuksena se oli ennenkokematon. Kun sinulta otetaan happea tietty määrä pois, niin tapahtui hurjia asioita henkisesti ja fyysisesti. Kyllä se kärkeen menee rankimpien kokemusten suhteen, mutta naisen elämässä on paljon muutakin koetusta.
"Olen tottunut tekemään duunia 24/7"
Työtä pelkäämätön Lola Odusoga on ollut kohta vuoden TPS jääkiekon puolella tapahtumakoordinaattorina ja yhteyspäällikkönä. Hän on elämänsä ensimmäistä kertaa vakitöissä. Aiemmin nainen on kiertänyt Suomea erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa muun muassa juontokeikoilla. Vaikuttaa siltä, että Lola ei sylje ojennettuun käteen, jos työtehtävä antaa tarpeeksi haasteita ja kipinää. Siksi hänelle onkin kertynyt kokemus monenlaisesta työstä esimerkiksi mallina, kiinteistövälittäjänä, liikuntaohjaajana, risteilyemäntänä, TV-juontajana, näyttelijänä ja radioäänenä.
Tälläkin hetkellä työnkuva on laaja.
- Vitsailen aina siitä, että teen kaikkea muuta, paitsi pelaan ja valmennan. Jokainen päivä on erilainen.
Pitkä tie yrittäjänä on saanut aikaan sen, ettei Lola sulje työasioita mielestään kuin lomareissuilla.
- Olen tottunut tekemään duunia 24/7. Meillä on nyt toimistoajat, jolloin työpaikan ovet ovat auki. Se ei tietenkään tarkoita, että työaikani loppuisi siihen. Aloitan sähköposteihin vastaamisen, kun herään ja lopetan niihin vastaamisen ennen kuin menen nukkumaan. Ei ole väliä, onko kello viisi vai kaksi aamuyöllä. Teen käytännössä töitä kellon ympäri. Se on vain tapa, Odusoga lataa.
- Juontajan työ ei häviä mihinkään, mutta teen harvemmin muita keikkoja. Se on aikataulukysymys. Jos keikan saa jotenkin liittymään vakiduuniin ja sille jää aikaa, otan sen vastaan.
Nykyhetkessä ihaillaan paljon sekä aikaansaavuutta ja "kunnon tekemisen meininkiä" kuin myös downshiftaamista ja elämän hidastamista. Lolalle on selkeää, kumpaa ääripäätä hän edustaa.
- Pystyn olemaan tekemättä, mutta olisi se haastavampaa. Olen aina ollut energinen ja sykkinyt joka paikkaan. Olen vähän sellainen tulipalojen sammuttelija. Mitä enemmän on ollut säädettävää, sen paremmin olen toiminut. Handlaan paineen alla asiat paremmin. Ei ole helppoa vain olla iisisti - sitten täytyy olla jo lomalla pois Suomesta, pohtii Lola.
- Jos minulla ei olisi mitään tekemistä iltaisin, niin kehittäisin siihen jonkun iltaduunin. En osaa vain "hengailla". Se aiheuttaa yhtä huonoa omaatuntoa kuin pitkään nukkuminen. Se ei vaan sovi minulle kovin usein.
Odusoga myöntääkin olevansa joko tai -ihminen, joka tekee asiat täysillä tai ei ollenkaan.
- En tiedä, tuleeko tekemisen nautinto siitä, että tekee täysillä vai siitä, että aina rakastaa duuniaan hirveästi. Hakeudun niiden tehtävien pariin, joista tiedän saavani kiksejä. Annan tykkäämilleni asioille 110 prosenttia. On ollut projekteja, jotka on pitänyt puurtaa väkisin läpi, mutta en ole lähtenyt tekemään niitä enää uudestaan.
Osittain nainen myöntää, että edellä mainittu asenne saattaa juontaa juurensa nuoruuden kilpatanssiharrastuksesta. Siellä hän saattoi päästää kilpailuviettinsä valloilleen ja saada tyydytystä, kun pystyi parantamaan suoritustaan. Hioa taitojaan kerta kerralta paremmiksi.
- Olen kasvanut harrastuksen parissa, jossa sinulle on aina osoitettu vain virheet. Olet aina joka päivä pyrkinyt huomaamaan virheesi ja tekemään kaiken paremmin, kertoo Lola viitaten kilpatanssiharrastukseensa.
- Samalla kun olen tehnyt tätä freelance-ammattia, niin jokainen juontokeikka on ollut askel kohti seuraavaa keikkaa tai askel pois seuraavasta keikasta. Jokainen keikka on täytynyt siis vetää niin täysillä, että saat hyvän palautteen ja suosituksen eteenpäin. Sinusta on täytynyt jäädä jälki ja kuva, että yllätät vielä positiivisesti. Sen verran kilpailunhaluinen olen, että tavoitteet ovat olleet korkealla.
"Ihmetellään, miksei minulla ole avonaisempaa kaula-aukkoa"
Parikymmentä vuotta julkisuudessa ovat antaneet Odusogalle erilaisia kokemuksia, aallonharjoja ja pohjamutia. Hän on huomannut, että häntä peilataan osittain edelleen menneiden menestysten, missivartalonsa ja räväkän julkisuuskuvansa kautta. Yksityisen osan itsestään Lola pitää visusti piilossa, ja kertoo haluavansa ajoittain soluttautua osaksi tavallisten ihmisten massaa. Silti nainen ei ole työssään halunnut koskaan jättää kellekään tunnetta, että hän on ollut ammatillisesti "ihan ok".
- Monet kokevat minut vahvana persoonana. Herätän tunteita puolesta tai vastaan. Haluan aina saada kaikesta kaiken irti. En halua jättää kellekään fiilistä, että "Oli se ihan kiva... no en mä nyt tiedä..." Se johtuu osittain siitä, että minun täytyy pystyä allekirjoittamaan asiat, joita teen. Olen siinä aika ehdoton. Se koskee niin tekemisiäni kuin ihmissuhteitanikin.
Mutta ne Lolan kurvit. Kauneus, josta edelleen nostetaan otsikoita iltapäivälehdissä. Kun nainen on ollut 20 vuotta julkisuudessa ja saanut kaikenlaista palautetta ulkonäöstään, hän ei hätkähdä vähästä. Varsinkin, kun Odusoga kokee menneensä missivuosista valovuosia eteenpäin. Silti kansa edelleen jaksaa muistuttaa siitä, että hän on objekti toisen katseelle. Se on ärsyttävää, mutta Lola ymmärtää.
Sosiaalisen median aikakaudella kommentointi on mennyt uusiin ulottuvuuksiin.
- Monesti kuviin kommentoidaan, että miksi minulla ei ole vielä avonaisempaa kaula-aukkoa. Mietin, että jos ihmisten ajatukset pyörivät muotojeni ympärillä, niin olen pahoillani, mutta minun elämä ei pyöri niiden ympärillä, sanoo nainen.
- Tosi moni jää kiinni sellaisiin asioihin. Ne ovat muistoja menneestä. Kyllä mäkin vanhoja missikuvia vitsillä laitan sosiaaliseen mediaan silloin tällöin. Ne ovat hienoja kuvia, ei siinä mitään. Tavallaan se on surullista, että kun kerran näet naisen vähissä vaatteissa kuvassa, niin et pääse sen asian yli. Vaikka nainen puhuisi mitä vaan tai tekisi mitä vaan, muistat vain sen, miltä hän näytti siinä alusvaatekuvassa.
Odusoga suhtautuu useimmiten kommentointiin huumorilla, mutta joskus hänkin vastaa asiattomuuksiin.
- Juuri avauduin tuntemattomalle ihmiselle, joka kommentoi kehoani julkisessa Facebookissa, kun olin juuri ollut avannossa, eikä vartaloani näkynyt edes hartioista ylöspäin. Eräs mies kehui kuvaani, että "Olet ihanasti laihtunut", kertoo Lola.
- Se hämmensi, koska en ole mitenkään mainostanut, että olisin ollut aiheen ympärillä tekemässä mitään. Kuvassa ei näkynyt vartaloani kovin paljon ja silti tuntemattomalla miehellä oli siitä mielipide. Pistää miettimään, miksiköhän tosiaan nuorisolla on nykyään paljon näitä itsetunto-ongelmia. Ympäristö osaa typeryydellään luoda niitä.
"Julkisuus pelotti hemmetisti"
Odusogan mukaan huvittavinta asiassa on, että hänelle itselleen oma ulkonäkö ei ole niin iso asia. Pinnallisuus tuntuu siksi välillä hämmentävältä. Hän toivoo, että jäisi ihmisten mieleen työnsä jälkien kautta.
- Olisi hienoa, jos ihmiset muistaisivat minut vaikka siitä, mitä olen saanut aikaan 90-luvulla, kun ollaan eletty vähän erilaisessa Suomessa. Esimerkiksi siinä tien näyttämisessä tässä rasismiasiassa. Jokainen kuitenkin muistaa sinut siitä, mikä on ollut hänelle Se Juttu. Siihen ei voi ikävä kyllä vaikuttaa.
Odusoga ihmettelee ihmisten halua päästä julkisuuteen, koska hän ei suosittelisi julkkiksen uraa kellekään. Nuorena tyttönäkin Lola mietti pitkään missikilpailuun osallistumista, koska tiesi menettävänsä ison palan yksityisyyttään.
- Olen sanonut monta kertaa ääneen, etten suosittele julkisuutta kenellekään. Se on ainoa asia, miksi mietin hemmetisti, että lähdenkö johonkin kilpailuun. Siinä oli se musta puoli, että saatat saada julkisuutta osaksesi. Se pelotti hemmetisti, kertoo nainen.
- Julkisuuden pitäisi edelleenkin olla jäätävä mörkö ihmisille, mutta siitä on tullut kaikkea muuta sosiaalisen median myötä. Ihmisillä on sumentunut ymmärrys siitä, millaisen kuvan he antavat itsestään käytöksellään. Kun itse lähdin mukaan julkisuuteen, hoin itselleni, että sinulla on työminä ja yksityinen minä. Niitä ei saa millään tavalla sotkea. Et voi lähteä uskomaan siihen, mitä julkiselle minälle sanotaan, tehdään tai annetaan tilaisuuksia. Raja ei saa hämärtyä, eikä ketään koskaan päästetä toiselle puolelle.
Odusoga haluaa pitää itsellään palasen yksityistä puolta ja siellä ovat hänelle kaikkein rakkaimmat asiat. Syvät ystävyyssuhteet, perhe ja oma koti. Näkymättömän rajan takana eletään tavallista elämää ja ollaan kuin kuka tahansa meistä. Lola Odusogaa on pyydetty monenlaisiin tositv-formaatteihin mukaan, mutta hän haluaa pitää itsellään tiedon, millaista elämää elää kotinsa suojissa, ja on siksi vastannut moniin ehdotuksiin kieltävästi.
- On paljon TV-formaatteja, joissa on keskustelua, mutta myös paljon tyhjää aikaa, jossa ehdit näyttää kameralle, miten käyttäydyt kun teet ruokaa tai käyt kaupassa. En haluaisi näyttää näitä tavallisia asioita, tunnustaa nainen.
- Moni näkee minut todella avoimena ihmisenä, mutta todellisuudessa olen todella yksityinen ihminen. On todella vähän ihmisiä, jotka tietävät, mitä elämässäni tapahtuu ja miten asioita hoidan. Julkinen osa minusta on avointa, mutta muuta ei sitten tiedetäkään. Niin on pysyttäväkin. En voisi koskaan lähteä sellaisiin ohjelmiin mukaan, joissa näytetään liikaa itsestä.
Samasta syystä Lola ei lähde kirjoittamaan elämästään blogia, vaikka tätä on moneen otteeseen pyydettykin. Moni saattaa luulla, että naisen arki on täynnä VIP-bileitä, joissa julkkikset hengaavat keskenään ja tuntevat kaikki toisensa. Todellisuus on paljon maanläheisempää ja rikkaampaa. Hän nauttii työstään ja elää lähipiirinsä kanssa energistä arkea. Siinä keskiössä ovat Lolan ja ex-miehen Jarkko Wallinkosken lapset Denise ja Sylvester.
"Äitiys on vahvistanut omia vahvuuksia"
Odusogan mukaan äitiys on tehnyt hänestä vahvemman ja kärsivällisemmän.
- Se on muuttanut minua siten, että ajattelen kaikki asiat lasten kautta. Mietin, mikä on lapsille parasta. Äitiys on myös vahvistanut omia vahvuuksia. Myönnän, etten aina siedä ylimääräistä vääntöä. Olen joskus ollut lyhytpinnainenkin jossain työtilanteessa. Keikoilla ja vapaallakin on humalaisia ja muuten raskaita asiakkaita, joiden kanssa on vaikea toimia ja joskus pinna on lyhyt. Kärsivällisyys on kasvanut lasten kanssa, kertoo nainen.
- Pystyn nykyään paremmin perustelemaan käytöstäni, koska lapselle on pakko koko ajan kertoa, miksi joku asia tehdään kuten tehdään. Lapset oppivat minulta koko ajan ja seuraavat jokaista askelta, minkä teen. Minun täytyy pystyä kertomaan, miksi. Olen oppinut seuraamaan paremmin omaa elämäntyyliäni lasten myötä.
Äitinä Lola on topakka ja asettaa rajat, koska niin hänetkin on kasvatettu.
- Olemme olleet rajoista aina ex-mieheni kanssa samaa mieltä. Meillä on ollut selvät rajat ja olemme tehneet lapsille selväksi, mikä on oikein ja mikä ei ole. En allekirjoita vapaata kasvatusta, kommentoi Odusoga.
- Jos haluat kasvattaa järkeviä ja yhteiskuntakelpoisia lapsia, se vaatii työtä ja esimerkkiä. On tärkeää, että lapset osaavat tavat ja perinteet sekä kunnioittavat itseään ja muita ihmisiä. Heidän täytyy oppia toimimaan tavalla, jolla heistä saa hyvän ihmisen töihin tai ystävyyssuhteeseen tai mihin tahansa. Sinun täytyy itse olla aikuisena mukana jutussa. Et voi vain käskeä tekemään jotain ja tehdä sitten ihan toisella tavalla.
Vaikka Odusoga jätti viime vuonna avioerohakemuksen, eikä halunnut jatkaa 10 vuoden jälkeen liittoaan, hän kokee onnistuneensa Wallinkosken kanssa hyvin lasten kasvattamisessa.
- Olen hirveän usein ylpeä, kun lapset tekevät maaleja ja koreja harrastuksistaan. Aina kun he tuovat jonkun kympin kokeen kotiin minulla on himassa leuka lattiassa, että kenen lapsia nuo oikein ovat. En itse ollut noin hyvä koulussa. On hienoa nähdä myös, että omat lapset käyttäytyvät hyvin ihmisten joukossa. On ihanaa, kun he saavat kehuja siitä, että osaavat sanoa kiitos tai auttavat toisia. Silloin koen tehneeni jotain oikein.
