Sara, 34, keikkaili yhtyeineen ympäri maailmaa - uusi unelmaura löytyi vahingossa ja puhelu Citymarketista sinetöi suunnan
Kun Sara Marjoniemi, 34, oli 9-vuotias, hän oli Virossa tenavatähti. Perheensä kanssa maailmalla ikänsä asunut utelias ja ulospäinsuuntautunut Sara kiinnostui, minne opettaja ja muutama hänen luokkakaverinsa olivat matkalla kesken oppitunnin. Sara pyysi päästä mukaan. Kyseessä oli Laulukaruselli-kilpailun harjoitukset, ja opettaja yritti selittää Saralle parhain päin, että tässä nyt oli jo harjoiteltu vähän enemmänkin toisten kanssa. Saraa ei haitannut. Hän lauloi opettajalle harjoitusluokan oven raosta, ja pääsi mukaan karsintoihin.
- Ehkä se on hyvä kuvaus siitä, että pitää uskaltaa lähteä toteuttamaan ja tekemään asioita, Sara sanoo nyt.
Sara voitti Tallinnan karsinnan. Vanhemmat saivat tietää kilpailuun osallistumisesta, kun kotiovelle kiikutettiin yhtenä päivänä palkintokukkia. Semifinaalissa kisailivat kaikki Eestin osakilpailujen voittajat. Televisioituun fiinaaliin pääsi 10 kilpailijaa. Finaalia varten Saralle tehtiin oma kappale.
- Vain voittaja julkistettiin, mutta minulle kerrottiin studiolla, että tulin toiseksi, Sara naurahtaa.
- Olimme tosin juuri muuttaneet muutamaa kuukautta aiemmin takaisin Suomeen hetkeksi, ja Suomessa asuva ei kuulemma voinut voittaa. Oli miten oli, koko kokemus oli kerrassaan ihana.
Samalla uteliaisuudella ja tarmolla Sara on saavuttanut elämässään muitakin asioita. Professoriäidin tytär, kuusilapsisen perheen toiseksi nuorin Sara kertoo koulutukseltaan olevansa ”vain ylioppilas”. Sanavalintaansa hän perustelee sillä, että esimerkiksi hänen veljensä on valmistunut Harvardista. Sara onkin mainio esimerkki siitä, unelmien toteuttaminen ei kysy aina koulutodistuksia.
Kun Sara opiskeli rapakon takana, hän soitti koulun orkesterissa ykkösviulua. Sara sai lukiossa opiskella valinnaisena aineena myös vaatesuunnittelua, joka on hänen intohimonsa. Vapaa-ajasta Saralla ei ollut pulaa, sillä hän keikkaili TV OFF -yhtyeensä kanssa ympäri maailmaa. Esiintyipä yhtye muun muassa useamman kerran 30 Seconds To Marsin lämppärinäkin.
- Keikkailimme Japanissa, Berliinissä, Lontoossa ja Tukholmassa. Meillä oli 80 keikkaa vuodessa. Ompelin kaikki keikka-asut itse, Sara kertoo.
Saran äiti oli kysellyt tiuhaan tyttärensä jatko-opiskelusuunnitelmista. Paitsi ettei kysellytkään enää yhden Pori Jazz -esityksen jälkeen.
- Nähtyään keikamme Pori Jazzissa, äitini tajusi minun pärjäävän, eikä koskaan enää kysynyt koulusuunnitelmistani, Sara kertoo.
Vuonna 2013 keikkailuelämä jäi taakse. Sara oli muuttanut Suomeen ja odotti miehensä kanssa esikoistaan. Jenkkikaipuu jäi.
Lapset nukkuu, äiti leipoo
Amerikan ikävää Sara lievitti leipomalla.
- Aloin leipomaan amerikkalaisia herkkuja, joita Suomesta ei saanut. Raahasin jenkeistä isoja kasseja laatikoita, joihin oli valmiiksi sekoitettu keksien ainekset. Pikkuhiljaa aloin oppia, miten niitä leivotaan itse. Tajusin, että itse tekemäni olivat parempia, enkä halunnut enää leipoa niitä boksiversioita. Vältyin myös lisäaineilta, Sara kertoo.
Äitiyslomalla innostus leipomiseen kasvoi. Usein Sara leipo myös yli oman tarpeen, joten hän alkoi pohtimaan, voisiko hän myydä leipomuksiaan. Sara teki tilauksesta muutamia fantasiakakkuja. Käänteentekevä oli kuitenkin yhteydenotto hänen tuttavaltaan halloweenin alla vuonna 2016.
- Yksi kaverini otti yhteyttä ja kertoi, että helsinkiläinen kahvila etsii kurpitsapiirakkaa halloweeniksi, eikä löydä niitä mistään. Hän muisti, että olin tehnyt tosi hyvää kurpitsapiirakkaa, Sara kertoo.
Sara oli työskennellyt nuorempana kahvilassa ja tiesi hieman hinnoittelupolitiikkaa.
- Toimitin perjantaina heille heidän tilaamansa kurpitsapiirakat ja maanantaina he soittivat, että piirakat olivat olleet hitti ja he haluaisivat tilata minulta jatkuvasti. Minun täytyi perustaa toiminimi, Sara muistelee.
Kysyntää riitti. Seuraavat kaksi vuotta Sara toimittikin leivonnaisiaan muutamiin kahviloihin.
- Kun lapset menivät illalla nukkumaan, aloin leipomaan. Aamulla pakkasin tytöt autoon ja menin toimittamaan leivonnaisia kahviloihin, Sara kertoo.
Pian Sara kehitteli pakastekeksitaikinan ja perusti Caccu-nimisen yrityksen. Tänä päivänä tuotevalikoimista löytyy myös piirakoita. Toimivan reseptin ja koko yrityksen ilmeen hiominen on arvatenkin kysynyt pitkäjänteisyyttä.
- Kaksi vuotta sitten sain ensimmäiset tuotteet markkinoille pitkän uurastuksen jälkeen. Toimitin aluksi tuotteet itse kauppoihin ajellen autolla ympäri kaupunkia. Muistan aina, kun Tammiston Citymarketista tuli soitto, että tuotteet ovat loppuneet ja he tarvitsevat niitä lisää. Muistan, kun ajoin autoa ihanassa auringon paisteessa ja silmistä alkoi vain valua kyyneleitä. Mietin, että tämä päivä on täydellinen. Se oli helpotus, että kaikki uurastus oli ollut sen arvoista, Sara muistelee.
Suomalaisen ja amerikkalaisen leipomisen ero on Saran mielestä selkeä.
- Amerikkalaiset leivokset ovat tahmeita ja tosi meheviä. Suomessa esimerkiksi pulla- ja maustekakku ovat kuivempia, mutta todella maukkaita. Molemmissa on omat hyvät puolensa. Monet suomalaiset ovat tottuneet kovaan keksiin, joten joillekin pehmeät cookiet ovat aivan uusi juttu. On kiva jakaa erilaisia makumaailmoja, Sara kuvailee.
Kova vauhti ei ole saanut Saraa lopettamasta unelmointia.
- Haluamme viedä tuotteet ulkomaille. Minua kiinnostaa Euroopan valloitus ja haluan laajentaa tuoteryhmäämme jatkossa entisestään, Sara sanoo.
Lue myös: Sampsa, 28, haki summanmutikassa yhdeksään kouluun ja sai Suomen halutuimman opiskelupaikan