"Ai jotkut leikki-Oscarit?" Tia Kouvo mietti, kun puhelin vilkkui - kuka on tuntematon Oscar-toivo?
- Ai jotkut leikki-Oscarit? ohjaaja Tia Kouvo mietti, kun puhelimeen alkoi kilahdella viestejä, joissa onniteltiin hänen ohjaamansa elokuvan, Mummolan, Suomen Oscar-ehdokkuudesta.
Kyse ei ollut leikistä, se Kouvolle selvisi piakkoin. Hänen esikoiselokuvansa todella oli Suomen Oscar-ehdokas. Uutinen tuli täysin puskista.
Kouvo ei ollut enää tänä vuonna lainkaan osannut odottaa Mummolalle Suomen Oscar-ehdokkuutta, sillä elokuva ehdittiin julkaista jo vuoden 2022 puolella.
Toisaalta ehdokkuuden saaminen ei myöskään varsinaisesti muuttanut mitään. Kouvo suhtautuu siihen vieläkin silminnähden maltillisesti. Oscarin tavoittelu ei ollut se, miksi hän aikanaan ryhtyi elokuvantekijäksi.
- Se on ihan kiva lisä, Kouvo toteaa mutkitta.
Jos ei sitten Oscarin, niin minkä tähden? Kouvo opiskeli nuorena sosiaalipsykologiaa, mutta päättikin kesken opintojen muuttaa suuntaa ja pyrkiä elokuvakouluihin.
Elokuvantekijänä Kouvo kokee ehdottomasti, että hänellä on yhteiskunnallinen viesti. Hän haluaa teoksissaan kuvata muun muassa ihmisenä olemisen vaikeutta.
- Kyllä mä mietin, minkälaisia kuvia tähän maailmaan enää tarvitaan ja mitä kuvia maailmasta puuttuu. Haluan koittaa kuvata monimutkaisuutta ja ristiriitaisuutta.
Jostakin sellaisesta on kyse Mummolassakin. Hahmot kokoontuvat yhdessä viettämään joulua ja yrittävät tehdä parhaansa pitääkseen joulumieltä yllä, mutta tunnelma tuntuu repeilevän liitoksistaan.
Jälkikäteen Kouvosta tuntuu, että tämä elokuva oli vain pakko tehdä. Alkujaan opintojen lopputyöksi tehdystä lyhytelokuvasta alkanut Mummola ei jättänyt Kouvoa rauhaan opintojen jälkeenkään ja sai lopulta nykyisen muotonsa pitkänä elokuvana.
Mummolan ytimessä on jonkinlainen kohtaamattomuuden tunne, joka on vaivannut Kouvoa hänen omassakin lähipiirissään.
- Olen omissa perhetapaamisissa kokenut, että on sääli, että vietetään useampikin päivä yhdessä ja ei olla pakosti edes sanottu mitään kauhean lämmintä toisillemme. Olen kokenut siitä surua ja halunnut kuvata sitä.
Yksi Mummolan hahmoista on myös voimakkaassa humalassa valtaosan elokuvasta. Se itsessään pätee arvatenkin suurehkoon osaan suomalaisista elokuvista, mutta Kouvon elokuvassa sitä on tietoisesti haluttu kuvata muista poikkeavalla tavalla.
- Suomalaisissa elokuvissa usein kuvataan alkoholismia jotenkin, että on rapajuoppo, jota kuvataan vähän vitsillä tai sitten se on tosi ankeeta ja työväenluokkaista. Mä itse kaipasin alkoholismin kuvaukseen sellaista näkökulmaa, että sitä kuvataan osana perhettä, sen näkee sieltä vähän vaivihkaa. Tämä elokuva ei kerro alkoholismista, mutta se on siellä läsnä ja vaikuttaa koko ajan perheeseen, halusimme tai emme.
Mummolasta erityisen tekee sekin, että se on kuvattu Kouvon omassa lapsuuden mummolassa. Vaikka siitä voisi vetää monenlaisia yksi yhteen -johtopäätöksiä, tositarina Mummola ei kuitenkaan missään nimessä Kouvon mukaan ole.
Sen sijaan alkoholismin kuvaus perheessä ei ole valikoitunut elokuvaan sattumalta. Vaikka elokuva ei kuvaa tositapahtumia, koskettaa kuitenkin osa elokuvan teemoista myös Kouvoa itseäänkin.
- Kyllä mun perheessä on ollut alkoholismia, Kouvo sanoo.
Ei b-suunnitelmaa
Ennen Mummolaa Kouvo oli vielä suurelle yleisölle täysin tuntematon tekijä. Nyt Mummola on moninkertainen Jussi-voittaja, eikä hulina vuonna 2022 julkaistun elokuvan ympärillä tunnu laantuvan vieläkään.
Oliko Kouvo henkisesti valmis kaikkeen siihen pyöritykseen, jonka Mummola toi mukanaan? Hän virnistää.
- Olen tehnyt niin pitkän aikaa töitä tämän elokuvauran eteen, että kyllä olen kokenut olevani valmis. Ja on mulla tavoitteetkin korkealla, Kouvo nauraa.
Vaikka nyt kaikki näyttää tapahtuneen nopeasti, ennen Mummolaa meni vuosia, kun Kouvo ehti jo pelätä, ettei tämä välttämättä tapahtuisikaan hänelle. Hän tiesi tilastot, harva pääsi koskaan ohjaamaan pitkää elokuvaa.
B-suunnitelmaa Kouvo ei silti koskaan tehnyt. Elokuvauraan panostaminen oli päätetty jo silloin, kun hän jätti sosiaalipsykologian opinnot Helsingin yliopistolla. Kun Mummolaa sitten pyrittiin saamaan tuotantoon, oli työtä sen eteen tehty jo niin paljon, ettei luovuttaakaan enää edes olisi voinut.
Ehkä samaisesta syystä Kouvo ei ole myöskään kokenut minkäänlaista ajalle tyypillistä huijarisyndroomaa, vaikka ura saikin nopeasti uuden suunnan.
Kouvo tietää itse tehneensä niin paljon töitä tavoitteensa eteen, ettei hänellä ole käynyt mielessäkään kyseenalaistaa työn nyt tuottamia hedelmiä.
- Matka on ollut niin pitkä ja olen tehnyt sen eteen ihan hirveästi töitä, että ei se ilmaiseksi ole tullut.
Kuten todettu tällä elokuvalla Kouvo ei edes tavoitellut Oscar-ehdokkuutta. Mahdollisesta seuraavasta elokuvasta kysyttäessä hän naurahtaakin ja heittää, että ehkä sitä Oscar-ehdokkuuttakin voisi sitten seuraavalla kerralla ryhtyä vaikka tavoittelemaan.
Seuraavaa elokuvaa ei kuitenkaan kannata odotella valkokankaalle vielä ihan hetkeen. Aikaisintaan se menisi Kouvon mukaan tuotantoon vasta kesällä 2026. Elokuvan teemat ovat kuitenkin pyörineet Kouvon mielessä jo pitkään.
Hän haluaisi käsitellä erityisesti kuplautumista eri ääripäihin sekä sitä vaikeutta, jonka ihminen kohtaa yrittäessään elää arvojensa mukaista elämää.
Yksi asia kuitenkin on muuttunut. Toisen elokuvan kohdalla ei välttämättä tarvitse enää vuosia taistella sen olemassaolosta. Mummolan onnistuminen on tuonut tunteen jonkinlaisesta jatkuvuudesta.
- Kyllähän siinä lähtee pieni taakka harteilta. Voi jotenkin uskoa siihen, että mulla on tulevaisuus tällä alalla.
Liian kyyninen Oscar-ehdokkaaksi?
Oscar-palkinnot jaetaan maaliskuussa, mutta jo ennen sitä selviää virallinen ehdokaslista. Vaikka Mummola onkin Suomen Oscar-ehdokas, se ei vielä tarkoita varsinaiseksi ehdokkaaksi pääsyä.
Muun muassa Ilta-Sanomien analyysissä on jo ehditty spekuloida, onko Mummola liian kyyninen ja inhorealistinenkin pärjätäkseen Oscar-mittelössä. Kouvo pohtii hetken. Hänen on vaikea arvioida, miten Mummola uppoaa raatiin.
- Oscar-ehdokkaiksi usein päätyy hieman perinteisempää elokuvan kerrontaa. Vaikka sekin on tavallaan muuttumassa, hän lopulta sanoo.
Toisaalta on toinenkin, paljon vähemmän kyyninen, tapa katsoa Mummolaa.
Siinä ei pelkästään läträtä viinalla joulua läpeensä, vaan Kouvon mukaan voi myös ajatella, että se on kuvaus jokseenkin hyväosaisesta ja onnellisestakin joulusta.
- Mummolan joulun voi nähdä myös niin, että niillä on asiat aika hyvin. Siellä ne ovat yhdessä, yrittävät parhaansa olla siinä ja vain yksi ihminen on kännissä. Voisi olla myös niin, että kaikki aikuiset olisivat kännissä tai olisi väkivaltaa. Ehkä voin väittää, että tämä on jonkinlaista keskivertomeininkiä.