Eppu Normaalin leipääntyminen johti pitkiin taukoihin: "Povattiin kaupallista itsemurhaa"
Uusi EPUT-elokuva valottaa yhtyeen elämää ja kulissien takaista historiaa 40 vuoden matkalta.
Eppu Normaali julkisti tänään EPUT-elokuvansa, joka saa ensi-iltansa loppuvuodesta 2016. Elokuva on osa bändin 40-vuotisjuhlaa, jota vietetään tänä vuonna. Juhlaan kuuluu esimerkiksi keikka Ratinan stadionilla elokuun alussa. Keikkaan oli matala kynnys satsata, koska 12 vuoden takainen Ratinan stadionin keikka sujui yli odotusten.
- Yksi uran kohokohdista oli, kun toteutimme Ratinan stadionin keikan vuonna 2004. Myimme sen loppuun ja järjestimme bileet kansalle lähes pelkästään omin avuin. Toteutimme sen itse ja teimme rohkean päätöksen, kertoo yhtyeen Juha Torvinen.
- Elokuun keikka on melkein loppuunmyyty ja kenttäpaikkoja jäljelläl. Kiirettä pitää, jos haluaa vielä saada lippuja.
Uusi EPUT-elokuva sisältää kiinnostavia henkilöhaastatteluita, joissa päästään bändin jäsenien suhteen pintaa syvemmälle. Sen lisäksi katsoja pääsee kurkistamaan keikkabussiin, bäkkärille ja Eppujen koteihin. Elokuvassa kerrataan bändin 40 vuoden historiaa ja valmistaudutaan Ratinan elokuun keikalle.
"Tuntui inhottavalta päästää kamerat kotiin"
Juha Torvisen mukaan jännittävinta oli päästää kamerat kuvaamaan kotioloihin.
- Tuntui ensin tosi inhottavalta päästää kamerat kotiin. Emme ole yleensä kotiolojamme mainostaneet ja kellään ei ole ollut tarvetta avata vaatekaapin ovia. Ei tässä perheitä käsitellä, sellaiseksi elokuva ei mene. Ohjaajalla ei ollut edes kiinnostusta siihen. Joku ehdotti sitä matkan varrella, mutta sanoimme siihen jyrkän ei. Tämä on elokuva bändistä, ei perheestä, summaa mies.
Torvisen mukaan monelle voi tulla uutisena tietona bändiläisten olohuoneiden lisäksi se, millainen dynamiikka rakastetun yhtyeen sisällä vallitsee.
- Meillä on ollut samat kaverit bändissä basistia lukuunottamatta sen 40 vuotta. Meillä jokaisella on erilaiset roolit yhtyeessä. Minä ja Aku olemme viime vuosina hoitaneet käytännön asioita, joita tulee hämmästyttävän paljon. Joka päivä täytyy tehdä jotain Eppu Normaali -asiaa. Jonkun ne täytyy tehdä, kertoo mies.
- Basistimme Sami on kaveri, jolle käy kaikki. Hän on helppo tyyppi, joka suostuu heti ehdotettuihin asioihin. Martti Ja Pantse ovat epäilijöitä. Jos ehdotetaan jotain, he jäävät miettimään, kannattaako tehdä ja onko se viisasta. Siksi meidän tekemisissämme kestää, koska osa miettii ja osa olisi samantien syöksymässä ovesta ulos.
Yhtyeen sisällä on myös käyty kahinoita, koska värikkäällä porukalla riitoja syntyy.
- Ristiriitoja on ollut noin pitkässä ajassa ja isojakin tappeluita. Ne eivät näy ulospäin, mutta on selvää että jos viisi ihmistä on näin läheisissä tekemisissä koko ajan, niin olisihan se perverssiä, jos ei välillä tapeltaisi. Tämä on silti eri juttu kuin avioliitto, rasitetta ei ole. Jos mitta täyttyy, voit lähteä. Voihan avioliitostakin lähteä, mutta se on dramaattisempi juttu yleensä, toteaa muusikko.
- Sitä on vaikea sanoa, kuka sanoo viimeisen sanan. Aku on meillä sellainen sovinnonluja ja rauhanrakentaja. Hän ei ole kiihkeä kaveri, meillä muilla on omat asiamme, mistä kiihdymme.
Mistä Eppu Normaalin sisällä sitten kiistellään?
- Jostain ihan mitättömistä jutuista, kuten avioliitossakin. Riidat syntyvät pienistä järjettömistä asioista, esimerkiksi biisijärjestyksestä mitä soitetaan keikalla. Jostain niin naurettavasta, että on parempi etteivät ulkopuoliset tiedä kaikkea.
"Lopettaminen ei ole koskaan käynyt mielessä"
Solisti Martti Syrjän mukaan elokuvan mehukkaimmat kohdat nähdään henkilöhaastatteluissa. Hänen mukaansa on mahdollista ja erittäin todennäköistä, että bändin jäsenet ovat toisistaan tietämättä puhuneet ristiin.
- Emme ole kuulleet toistemme vuodatuksia, se vähän jännittää. On kiinnostavaa nähdä lopputulos.
Syrjä on ylpeä siitä, että Eppu Normaali on pysynyt kasassa huikeat 40 vuotta. Se on suomalaisessa musiikkihistoriassa pitkä aika. Hän uskoo bändin perinnön jo välittyneen yleisölle. Se on musiikki ja värikkäät kappaleet vuosien varrelta.
Yhtye on pitänyt vuosien varrella taukoja, jotka ovat tehneet ryhmälle hyvää.
- Lopettaminen ei ole koskaan käynyt mieleessä ja hanskojen tiskiin heittäminenkin on voimakas ilmaisu. Olemme silti joutuneet ottamaan uralla kunnon pitkiä taukoja, aikalisää työstä. Homman motiivi on siinä, että tämä on kivaa ja antaa meille jäsenille jotain, eikä vain ota meiltä. Jos homma menee siihen, että työ vain syö meitä eikä anna mitään, silloin on vihellettävä peli poikki ja pidettävä taukoa kunnes alkaa laulattamaan uudestaan, kertoo Syrjä.
Hän kertoo, että ensimmäisiä pitkiä taukoja kammoksuttiin musiikkialalla. Moni arveli yleisön unohtavan rock-bändin puolessa vuodessa.
- Olimme ensimmäinen suomalainen bändi, joka alkoi pitää pitkiä yli puolen vuoden taukoja. Meille sanottiin 70-luvulla, että olemme ihan hulluja. Povattiin, että se olisi kaupallinen itsemurha ja kukaan ei muistaisi meitä tauon jälkeen. Se ei pitänyt paikkaansa. Sanoimme silloin, että jos yleisö ei muista, niin sitten aloitamme uudestaan. Emme tinkineet tauosta, kertoo laulaja.
Raskas ammatti on vaatinut irtiottoa, jonka jälkeen musiikinteko ja keikat ovat jälleen maistuneet.
- Tauon tarve on tullut leipääntymisestä. On tuntunut siltä tätä tekee vähän ulkopuolelta ohjatusti. Ollaan junassa, joka menee eteen päin, mutta siinä ei ole kuljettajaa. Ja juna on sysätty jo vuosi aikaisemmin liikkeelle. Tehdään keikkoja, koska joku myy niitä. Joku myy niitä siksi, että tehdään keikkoja. Sellainen tunne oli 90-luvulla ja siksi jäimme pitkälle tauolle, avautuu mies.
"Muusikon ammatilla ei rikastu"
80-luku oli yhtyeelle hurjaa ja villiä aikaa, jolloin bändi sekoili ja päästeli höyryjä ulos. Yhtyeen jäsenten mukaan mikään menneisyydessä oleva ei kaduta. He eivät ole myöskään pyrkineet uudistumaan, kuten moni artisti tänä päivänä.
- Meillä ei ole uudistumisen tarvetta vain sen itsensä takia. Olemme uudistuneet siten, että joka levyllä on eri biisit, ideat ja soundit. Se on maksimi, mihin pystymme. Uskomme luonnolliseen kehitykseen. Bändi menee koko ajan eteenpäin, vaikkakin hitaasti, toteaa Syrjä.
Iskelmä haastatteli äskettäin musiikin konkaria Dannya, joka on todennut useaan otteeseen musiikkialan olevan taistelua seuraavasta hitistä. Miten Eppu Normaalin keulahahmo on nähnyt asian?
- Sanoisin päinvastoin. Ymmärrän Dannya, koska musiikkibisneksen maailma, mistä hän lähti oli sellaista. Danny teki siinä ison työn. On ymmärrettävää, että hänellä on realistinen liikemiehen asenne tähän hommaan - tämä on bisnestä. Me tulimme esille aikana, jolloin musiikkibisnes ja arvostukset menivät uusiksi 70-luvun lopussa, selostaa artisti.
- Aloitimme silloin uramme itseriittoisesti ja omaehtoisesti. Olimme levy-yhtiössä, joka mahdollisti sen. Poko Records ei koskaan yrittänyt pistää meille suitsia. Emme joutuneet taistelemaan paikastamme. Saavutimme suosion tekemällä sitä sitä, mitä parhaiten osasimme. Meidän ei koskaan tarvinnut tehdä itseämme vastaan saavuttaaksemme tai ylläpitääksemme suosiota.
Syrjä pitää Eppu Normaalia bändinä, joka ei ole kumarrellut muiden mielipiteitä.
- Olemme olleet aina hyvin omapäisiä ja tehneet kuten olemme itse halunneet tehdä. Olemme toteuttaneet omaa näkemystämme. Se on johtanut näin pitkälle.
Keulahahmon mielestä on selvää, ettei muusikon työllä rikastu Suomessa. Leipänsäkin sillä tienaa vain harva.
- Rikastuminen muusikon työssä on vaikeaa, koska levymyyntiä ei enää ole - se on marginaalista. Perinteisellä levymyynnillä ei rikastu kukaan. Keikkoja runsaasti tekemällä voi tienata ja saada toimeentuloa, pohtii mies.
- Rikastumiseen minun on vaikea uskoa, se vaatisi jo sellaisia estradeita ja yleisömääriä, joita ei Suomessa ole. Ankaralla työnteolla tästä voi saada toimeentulon. Olemme kuuluneet siihen harvinaiseen onnekkaaseen pieneen porukkaan, joka on pystynyt elämään tällä työllä.
Kuuntele alta Eppu Normaalin parhaita hittejä.
