Jari Sarasvuo: "Minulla on ollut satumainen äitionni"
Elämäkerrassaan Sarasvuo kertoo saaneensa korvaamatonta tukea äidiltään.
Jari Sarasvuon elämäkerta Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä julkaistiin 20. lokakuuta. Teos valottaa yrittäjän elämää viiden vuosikymmenen matkalta. Mukana on vaihtelevia vaiheita erilaisissa ammateissa, bisnesseikkailuja, ystävyyksiä ja myös ripaus perhe-elämää.
Paitsi, että Jari Sarasvuo on palkannut elämänsä aikana yli tuhat ihmistä ja takonut miljoonia toisensa perään, hän on myös aviomies ja neljän lapsen isä. Hänen mukaansa isällä on erityinen tehtävä perheessä ja yhteiskunnassa.
- Kirjoitin elämäkerrassani, että miehen tehtävä on - jos hänellä on lapsia - rakastaa lastensa äitiä, ja yrittää vähentää kärsimystä maailmassa. Pidän itsestäänselvänä, että minulla on muitakin vastuita kuin oma napa ja nämä kaikkein lähimpänä olevat ihmiset, kertoo mies.
"Isä hylkäsi meidät"
Sarasvuon kehitykseen ovat vaikuttaneet etäinen isä ja palvova äiti. Yhdistelmä on tuttu monelle menestyjälle.
- Koin, että isä hylkäsi meidät, muistelee mies lapsuuttaan.
- Hän ei kuitenkaan hylännyt kertakaikkisesti, vaan sain tehdä hänen kanssaan työtä.
Sarasvuon isä oli ammatiltaan ilmastointiurakoitsija, joten nuori Jari pääsi jo nuorena käsiksi miesten töihin.
- Opin isältä työn tekemisen mallia ja opin myös hänen peloistaan, puutteistaan ja virheistään. Tein varhain sellaisen päätöksen, etten elä omaa elämääni hänen pelkojensa tai puutteidensa varassa.
Äidistään hän kertoo elämäkerrassa sen, että isän lähdön jälkeen tämä piti pojastaan hyvää huolta.
- Äidiltä opin myötätuntoa, oikeudenmukaisuutta, vastuunkantoa ja uhrautumista. Niin kuin kirjassa kirjoitan, minulla on ollut satumainen äitionni. Tällainen yhdistelmä etäinen isä ja palvova äiti on minun kaltaiselleni ihmiselle aikamoista geeniterapiaa. Se on vauhdittanut kasvua ja tekemistä sellaiseksi mieheksi, joka minusta tuli, sanoo Sarasvuo.
- Tämä johtuu sisäisestä ristiriidasta - ulkoinen pätevyys ja sisäinen epävarmuus ovat molemmat läsnä. Jännite antaa voiman. Se ei jätä sinua rauhaan, vaan ajaa sinut aina vain suurempiin seikkailuihin. Ristiriita ei tosin auta ihmistä silloin, jos olet liian rikki. Tarvitsemme sopivan sopivan määrän vastoinkäymisiä ja rakastavia ihmisiä sekä onnekkuutta ympärillemme.
"Lapset ovat opettaneet elämän ainutkertaisuutta"
Jari Sarasvuolla on avoliitosta yrittäjä Nina Rosqvistin kanssa kaksi lasta. Ensimmäisen pitkän suhteensa aikana miehen elämässä hallitsi menestymisen nälkä. Oli kullanarvoinen Writer's Studio, jonka nimi muuttui myöhemmin Trainer's Houseksi. Oli radiotyötä ja televisio-ohjelmia. Hyvät, pahat ja rumat, Minä ja Sarasvuo, Diili - vaikka miehelle TV-työ oli alun alkaen vain mukava harrastus.
Takaiskut ja kuluneet vuodet ovat tuoneet yrittäjän elämään uusia tuulia ja uuden kiintopisteen, Stronghold-yhteisön. Tällä hetkellä Sarasvuo jakaa elämänsä Virpi Sarasvuon kanssa. Parilla on kaksi tytärtä.
Miten elämä on muuttunut nyt, kun Sarasvuo elää toisella kierroksellaan?
- Minulla ei tietenkään ole enää samanlaista vimmaa valloittaa maailmaa. En rakenna omaisuutta tai yrityselämää tyhjästä. Tämä on siinä mielessä enemmän hanskassa ja seesteisempää. Elämä on paljon perhekeskeisempää kuin se on ollut ensimmäisellä kierroksella, kertoi mies.
- 50-vuotias ei ole samassa sekopäisen intohimon tilassa kuin 25-vuotias. Niitä rauhallisia onnen hetkiä on enemmän, ehtii tarkkailla maailmaa. Ensimmäisellä kierroksella elämä oli pelkkiä vauhtiviivoja, ihmeellistä viirusumua.
Ehtiikö vastikään elämäkerran julkaissut yrittäjä viettää kotona aikaa lastensa kanssa?
- Yleisesti ottaen kyllä. Kirjan myötä alkoi taas Yle Puhe ja tässä on ollut tiiviimpi syksy. Normiarjessa olen paljon enemmän kotona. En matkusta samalla tavalla työn perässä. Aiemmin olin paljon pois kotoa, yövyin muualla. On eri asia nukkua omassa sängyssä kuin jossain hotellissa.
Sarasvuo on oppinut lapsiltaan paljon - esimerkiksi kärsivällisyyttä.
- Elämän rajallisuutta ja ainutkertaisuutta, mutta myös kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Miten vapaasti ihminen ajattelee, kun hänellä ei ole kokemusten kirjastoa, joka ohjaa ajattelua. Viattomuutta myös, lapsenkaltaisuutta, joka on kyllä ihmiselle siunattu tila. Lapsi ei pelkää riskejä samalla tavalla kuin aikuinen. Elämässä on enemmän intoa, vauhtia ja toivoa kuin pelkoa ja omien rajojen sisällä kyyhöttämistä.
