Kuva: Shutterstock
Vanhemmat, jotka katuvat tehneensä lapsia, puhuvat rehellisesti: "Ei se ole sen arvoista"
Kaikille vanhemmuus ei ole unelma. Joskus sen tajuaa liian myöhään.
Jotkut eivät malta odottaa sitä, että voivat perustaa unelmiensa kumppanin kanssa perheen. Kaikki eivät kuitenkaan unelmoi perheestä, ja joskus perheen perustaminen voi olla aivan jotain muuta kuin unelma.
Reddit-käyttäjät ovat nyt kertoneet rehellisesti, millaisia katumuksen tunteita heillä on liittyen lapsiinsa. Voit lukea vanhempien rehellisiä ja surullisiakin perusteluita alapuolelta.
"Yritän upottaa itseni mahdollisimman paljon muihin asioihin. Haluan antaa lapselleni hyvän elämän, se ei ole hänen syynsä, että päätin hankkia lapsen kun en ollut vielä valmis siihen."
"Se on hyvin vaikeaa. Ainoa keinoni selviytyä on syödä masennuslääkkeitä ja kertoa vuosittain itselleni, että se helpottuu ja siitä tulee helpompaa. Poikani on vasta kolmevuotias, joten en tiedä kadunko tätä koko loppuelämäni. Toivon etten. Olen "onnekas" siinä suhteessa, että meillä on yhteishuoltajuus hänen isänsä kanssa. Rakastan poikaani ja hän voi olla hauska, mutta sain hänet niin nuorena, etten ollut siihen oikeasti valmis."
"Rehellisesti sanottuna? Vodka ja lukko makuuhuoneeni ovessa. Meillä kotona asuu vielä kolme teiniä. Kerron heille aivan hirveitä isävitsejä ja pyydän heitä auttamaan minua kotitöissä, jos haluan heidän jättävän minut rauhaan."
"Minulla kesti pitkään päästä yli siitä lapsen saamisen katumuksesta. Niinä päivinä vietin paljon aikaa toimistolani pelaillen videopelejä ja yksinkertaisesti perhettä vältellen. Näinä päivinä vietän paljon aikaa töitä tehden."
"Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, olisin tehnyt erilaisia päätöksiä elämässäni. En koskaan halunnut lapsia, sitten täytn 30 vuotta. Kun tulin raskaaksi, epäilys iski välittömästi. Kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta. Se tuhosi parisuhteeni (olemme vielä yhdessä, mutta se on rankkaa), kylvemme veloissa, ja meillä molemmilla on masennusta. Minusta tuntuu jatkuvasti siltä, että petän tyttäreni jollain tavalla, koska en voi tarjota hänelle elämää, minkä hän ansaitsee. Miten selviän tästä? En oikeastaan ollenkaan, paljon paniikkikohtauksia, ei energiaa mihinkään ja paljon tunnesyömistä. Ei se ole sen arvoista.
Lähde: Reddit
Lue myös: Väsyneen äidin rehellinen avunpyyntö leviää Facebookissa - "Rakas aviomies, tarvitsen lisää apua"
Lue myös: Outoa vai söpöä? Äiti pelkäsi someraivoa jakaessaan kuvan itsestään pussaamassa tytärtään huulille
Lue myös: Ruuan pureskeleminen valmiiksi, kahvia yksivuotiaalle - vanhat kasvatusohjeet hämmentävät
