Miksi jotkut meistä hurahtavat salaliittoteorioihin? Psykologin mukaan alttius on meissä kaikissa
Varsinkin pandemia-aikana salaliittoteoriat ovat nostaneet päätään. Joku uskoo, että rokotteiden mukana ihmisiin asennetaan mikrosiruja, toinen väittää, että koko virus on keksitty. Psykologi ja tutkija Jukka Häkkinen kertoo Voice.fi:n haastattelussa, että salaliittoteoriat ovat ihmisille yritys järjestää maailmaa ymmärrettävämpään muotoon.
Voit kuunnella koko haastattelun myös audioversiona alta tai Podplaysta.
Ikävässä tai epävarmassa tilanteessa ihmisen aivot pyrkivät laittamaan maailmankaikkeutta järjestykseen ja etsimään sattumalle selityksiä, vaikka emme pystyisikään pohjaamaan niitä tieteeseen.
- Kontrollinpuute ja satunnaisuus ahdistavat meitä. Meillä on halu ajatella maailma sillä tavalla, että maailma on säännönmukainen paikka, hyvä saa palkkansa ja sattumalla on vähäisempi merkitys, Häkkinen kuvailee.
Selitykset voivat siis rauhoittaa ja tuoda tunteen, että kontrolloimatonta tilannetta pystyy sittenkin itse jotenkin kontrolloimaan. Esimerkiksi pandemia ahdistaa kuitenkin varmasti enemmän tai vähemmän meistä jokaista, mutta silti jokainen meistä ei usko salaliittoteorioihin. Häkkinen kertoo, että vaikka syytä salaliittoteorioihin uskomisen takana on tutkittu valtavasti, ei mitään yhdistävää tekijää olla löydetty.
Paitsi se, että salaliittoteoriat näyttäisivät kertyvän samoille ihmisille. Jos ihminen uskoo yhteen, Häkkinen kertoo olevan todennäköisempää, että hän uskoo myöhemmin myös toiseen ja kolmanteen. Silti syytä ensimmäisen uskomuksen takaa ei ole paikannettu. Varmaa on kuitenkin se, että taustalta eivät löydy usein syiksi mielletyt seikat kuten koulutustaso tai älykkyys.
- On puhuttu, että olisi niin sanottu salaliittomielentila. Sitä eivät selitä ainakaan persoonallisuuden piirteet, ikä, koulutus, älykkyys tai epävarmuuden sietokyky, Häkkinen listaa.
"Olemme kaikki mahdollisia salaliittoteoreetikoita"
Usein salaliittoteorioihin uskominen rinnastetaan kuitenkin helposti valtaväestön keskuudessa jonkinlaiseen tyhmyyteen tai älykkyyden vähäisyyteen. Hätkähdämme, kun joku akateeminen, korkeasti koulutettu ja älykkääksi mielletty ihminen uskoo täysillä johonkin salaliittoteoriaan. Häkkinen tyrmää ajatuksen, salaliittoteorioihin uskomisella ei ole tekemistä älykkyyden kanssa.
- Mielestäni on väärin ja vahingollista ajatella, että on olemassa ne muut, tyhmät ja kouluttamattomat ja me fiksut, jotka voimme naureskella niille salaliittoteorioille, Häkkinen kertoo.
Hän jatkaa, että vaikka tällä hetkellä ei uskoisi mihinkään teoriaan, ei se tarjoa mitään elinikäistä turvaa sille, etteikö joskus tulisi riittävän vaikea ja epävarma tilanne, jossa ihminen alkaisikin uskoa. Alttius siis on ja pysyy meissä kaikissa ja koska syytä salaliittoihin uskomisen taustalla ei ole löydetty, voi uskominen käytännössä napsahtaa ennakoimatta kenen tahansa kohdalle.
- Tällainen kategorisoiminen on siinä mielessä vaarallista, että vaikka en tällä hetkellä usko mihinkään salaliittoteoriaan, niin minulla on alttius siihen. Pitäisi lähteä siitä ajattelutavasta, että me olemme kaikki mahdollisia salaliittoteoreetikoita, Häkkinen kuvailee.
Kaikki salaliittoteoriat eivät ole vaarallisia
Kaikki salaliittoteoriat eivät toki ole vaarallisia. Jos ihminen haluaa uskoa, että Elvis elää, siitä tuskin on kovin suurta haittaa kenellekään. Häkkisen mielestä salaliittoteoriasta tulee haitallinen siinä vaiheessa, kun siitä on esimerkiksi yhteiskunnallista haittaa, kuten olemme nähneet esimerkiksi koronaviruspandemiassa rokotevastaisten kieltäytyessä ottamasta tärkeää rokotetta.
Kaikki eivät myöskään ryntää salaliittouskomustensa kanssa kadulle megafonien kanssa huutamaan, että valtamedia valehtelee. Joku saattaa pohtia salaliittoja yksin iltaisin kotonaan. Häkkinen pohtii, että käytöseroja voisivat tässäkin tilanteessa selittää ihmisten temperamenttierot. Toinen hakeutuu aktiivisemmin muiden seuraan ja on ekstrovertimpi kuin toinen.
Salaliittoteoriaa saattaa voimistaa ympärillä oleva samanmielinen ryhmä. Ryhmän sisäisten ajatusten kyseenalaistaminen on vaikeaa, koska sillä voi olla Häkkisen mukaan sosiaalinen hinta. Ryhmän sisällä syntyykin siksi helposti vahvistusvinouma eli tila, jossa poimitaan vain omaa teoriaa vahvistavia ja tukevia seikkoja ja sivuutetaan taas ne, jotka ovat omia mielipiteitä vastaan.
Miten lähestyä salaliittoteoriaan kiihkeästi uskovaa läheistä?
Usein salaliittoteorioihin kiihkeästi uskova joutuu kuitenkin myös törmäyskurssille lähipiirinsä kanssa. Häkkinen ei silti vaikeassakaan tilanteessa lähtisi yrittämään toisen pään pakolla käännyttämistä.
- Voihan sitä yrittää, mutta se on vaikeaa. Ajatukset ovat aika lukittuja, niistä on vaikea luopua. Tietenkin aina voi yrittää kertoa näkemyksensä, mutta sitten ei pidä suuttua, ahdistua tai ärsyyntyä, jos toinen ei hyväksykään sitä.
Vaikka toisen ajattelua tekisikin mieli mennä korjailemaan, kertoo Häkkinen, että oivalluksen on todennäköisesti kuitenkin lähdettävä ihmisestä itsestään.
- En lähtisi kauhean aggressiivisesti yrittämään pään kääntämistä. Se ei ole hyödyllistä tai hedelmällistä. Sen henkilön täytyy ehkä itse oivaltaa jotain, sen täytyy lähteä ennemmin itsestä kuin toisesta, Häkkinen sanoo.
Läheistä ihmistä ei kuitenkaan usein haluaisi menettää, vaikka mielipiteet ajautuisivatkin ristiin keskenään. Häkkinen neuvoo keskittymään suhteessa muihin asioihin ja keskustelunaiheisiin. Hän kehottaa erimielisyydenkin keskellä muistelemaan, mitkä olivat suhteessa aiemmin yhdistäviä tekijöitä. Jos sekään ei kuitenkaan auta, on Häkkisen mielestä myös syytä pohtia, kenen seurassa lopulta on hyvä olla.
- Jos jokin juttu hirveästi itseä ahdistaa tai ärsyttää, niin se on myös oman hyvinvoinnin puolesta toimimista. Voi miettiä, että kenen kanssa haluaa viettää aikaa. Että onko kivaa tai hedelmällistä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, Häkkinen kuvailee.
Häkkinen kertoo haastattelussaan myös, voiko itseään pysäyttää niin sanotusti ajoissa hurahtamasta salaliittoteorioihin. Voit kuunnella koko haastattelun Podplaysta.
Voice.fi, Podplay, Radio Nova, Iskelmä ja Radio City kuuluvat Bauer Mediaan.