Kuva: Hanna-Maria Grönlund
Arvostelu: Dingosta tehty elokuva on köykäinen, mutta tarjoaa silti ilahduttavan aikamatkan kasarille
Dingo-elokuvasta nauttinee myös katsoja, joka ei ole yhtyettä fanittanut.
Dingon tarinan kertova, Mari Rantasilan ohjaama uutuuselokuva Levoton Tuhkimo herättää bändin alkuvuodet ja värikkään 1980-luvun hetkeksi jälleen henkiin. Elokuva on kuin herkullinen galleria välähdyksiä jostakin toisesta ajasta.
Elokuva on leikattu kokoon suurella tarkkuudella niin, että tarina kiertyy auki pienten tuokiokuvien kautta, kun esimerkiksi pillifarkkuja yritetään saada suihkepullolla kostuttamalla venymään jalkaan. Elokuva onkin uskollinen aikakaudelleen, ja sen ehdotonta herkkua ovat mietityt yksityiskohdat ja ehyt 80-luvun estetiikka.
Pituutta elokuvalla on vain reilu tunti, ja hetkittäin sen myös huomaa. Katsomossa tuntuu, että tukka meinaa lähteä päästä, kun tapahtumat etenevät sellaisella höngällä. Toisaalta, aikalailla niin kai todellisuudessakin asiat Dingolle tapahtuivat. Yhtye nousi kuin yhdessä yössä täysin tyhjästä jopa hysteriaa herättäväksi rock-bändiksi, mutta koko ilmiö oli myös ohi vain yhdessä henkäyksessä.
Vaikka Dingon oman uran nopeaa nousua voikin pitää räjähdysmäisenä, elokuvassa tapahtumien pikainen läpijuoksu tuo vain kiireen tuntua.
(kuva: Hanna-Maria Grönlund)
Roolit on kuitenkin hiottu huippuunsa. Pääosan Pertti "Nipa" Neumannina tekevä Saku Taittonen onnistuu vangitsemaan hahmoon yhtä aikaa lapsekkaan riemun, itsekeskeisen uhon ja pohjimmiltaan kuitenkin vain suunnattoman herkkyyden, joka hakee muotoaan.
Myös sivurooleissa loistetaan, erityisesti Elias Salosen hahmo manageri Lasse Norreksena on paikoin jopa hilpeää katsottavaa. Jotain huimasta roolityöstä kertonee sekin, ettei vannoutunutkaan Aikuisten fani heti edes tunnista hahmoa Saloseksi, joka todella osoittaa elokuvassa monipuolisuutensa.
Voisi myös sanoa, että yhtä pääroolia elokuvassa esittää kaikki se valtava työ, jota lavastuksen ja puvustuksen parissa on tehty. Joka ikinen kuva, vaate ja huonekalu henkivät eheää kasaria, ja katsoja voi täysin uppoutua hetkeksi menneeseen maailmaan.
Kokonaisuudessaan elokuva jää pintapuoleiseksi, mutta jos sykähdyttävän elokuvaelämyksen sijaan kaipaa nopeaa lippua aikamatkalle kasarille tai Dingo-nostalgiaan, ajaa se asiansa siinä varsin pätevästi. Lisäksi elokuvaa voi suositella niillekin, joilla henkilökohtaista Dingo-suhdetta ei syystä tai toisesta ole, sillä värikäs maailma tempaa varmasti mukaansa, vaikkei olisi alkuperäistä Dingo-huumaa ollut edes todistamassa.
Levoton Tuhkimo sai ensi-iltansa 25. joulukuuta.
Lue myös: Olimme vilpittömiä sikoja, sanoo Neumann miettiessään Dingon suuren suosion syitä
Lue myös: Kuinka hyvin tunnet suositut jouluelokuvat? Testaa tietotaitosi hauskassa leffavisassa
