Suvi Teräsniska esittelee uutuuslevynsä - Iskelmä arvioi joka kappaleen
Iskelmän toimituspäällikkö Mikko Räsänen on viimeiset kaksi viikkoa kuunnellut Suvi Teräsniskan uutuuslevyä. Nyt hän on valmis antamaan siitä tuomionsa.
Sain kaksi viikkoa sitten käteeni Suvi Teräsniskan Hän tanssi kanssa enkeleiden -albumin. Olin odottanut levyä jännityksellä, sillä levy koostuu pelkistä Yö-yhtyeen kappaleista. Taustana kerrottakoon, että olen kuunnellut Yötä teinivuosista lähtien, omistan yhtä vaille kaikki Yön albumit cd:nä, osan myös vinyyleinä ja varmaan parikymmentä Yön cd- ja lp-singleä. Olen siis fani, siksi ajatus Yön musiikista tehtävästä cover-levystä innosti, mutta myös jännitti.
Suvin kanssa keskustellessa jouduin myöntämään, että vaikka minä olen suuri Yön ystävä, on Suvi vielä suurempi. Jännitys oli turhaa, sillä Suvi tällä levyllä purkanut Yötä kohtaan tuntemansa arvostuksen musiikilliseen muotoon ja tehnyt levystä kunnianosoituksen Yölle ja Jussi Hakuliselle.
Alla on esiteltynä uusi albumi kappale kappaleelta, Suvin kommentit kappaleesta ja minun lopullinen tuomioni.
1. Rakkaus on lumivalkoinen
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Kappaleen tuomat muistot ovat yleensä tosi haikeita. Ne liittyvät aina siihen, kun keikat ja viimeisenä biisinä pärähtää soimaan Lumivalkoinen. Monet itkut on siinä kohtaa itketty, joko yleisön puolella tai lavalla. Sitä vihoviimeistä kertaa en halua edes ajatella
Mikon arvio:
Joutsenlaulua levylle ei sentään ole otettu, mutta tämäkin on jo vaarallisen suuri biisi cover-versiona esitettäväksi. Riski on kuitenkin kannattanut. Jollain tavalla tähän yhteen kappaleeseen tiivistyy se, mistä koko levyssä on kyse. Rakkaus on lumivalkoinen saa nimittäin Suvin tulkintana ja alkuperäistä kepeämmäksi sovitettuna uudenlaista herkkyyttä, joka nostaa Jussi Hakulisen tekstinkin entistä suurempaan valokeilaan.
2. Pettävällä jäällä (Suvi ja Oskari Teräsniska)
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Mummu osti minulle aikoinaan lahjaksi suojelusenkelitaulun. Äiti ripusti sen sänkyni päälle ja välillä iltaisin tuijottelin pientä tyttöä ja poikaa, jotka kulkivat pitkin vaarallista siltaa. Pettävällä jäällä tuo aina mieleeni taulun lapset ja ajatuksen siitä, että vaikka maailma kuinka riepottelee, on tuolla jossain jokin korkeampi voima, joka ohjaa meitä eteenpäin kohti sitä turvallista tietä.
Mikon arvio:
Toinen kappale, joka herättää miettimään tätä levyä kokonaisuutena. Ensimmäisellä kerralla levyä kuunnellessa Suvin tulkitsema Pettävällä jäällä nimittäin tuntui aivan loistavalta kappaleelta. Mutta kun levyn kuuntelee kokonaan ja useita kertoja, jää biisi muutamien vielä parempien kappaleiden varjoon. Ja tässä tapauksessa tuo kertoo enemmän koko albumin hyvyydestä kuin siitä, että tässä kappaleessa olisi puutteita.
3. Hän tanssi kanssa enkeleiden
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Biisistä tulee toisinaan hyvä mieli, vaikka kappaleen sanoma ei olekaan iloinen. Ehkä se johtuu siitä, että kappale soi duurissa. Yön keikoillakin teki aina mieli taputtaa ja pari kertaa sitä Miinan kanssa yritimmekin, mutta Hakulisen Jussilta tuli heti vihainen katse ja keikan jälkeen kommentti: "Ei täs saa taputtaa, ko täs kuollaa!"
Mikon arvio:
Nyt jo oppilas näyttää mestareilleen, sillä Suvin versio voittaa Yön version. Totuuden nimissä myönnettäköön, että en koskaan ole erikoisesti pitänyt Yön versiosta Hän tanssi kanssa enkeleiden -kappaleesta. Sehän on itse asiassa cover-versio, sillä kappale julkaistiin alun perin Jussi Hakulisen laulamana hänen soololevyllään. Vaikka Suvin tulkinta kolahtaa minuun enemmän kuin Yön versio, niin Hakulisen versio on silti minulle se ainoa oikea.
4. Kiertolainen
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Tässä kappaleessa on jotain legendaarista. Kiertolaisesta kaikki sai alkunsa, noin minun osalta. Esitin kappaleen sillä ensimmäisellä Yö-keikalla Oulun Rotuaarilla 13.7.2006. Mieleeni on ikuisesti painunut mielikuva siitä, kun alkunauhan jo soidessa Yön kosketinsoittaja Mikko kysyy minulta: "Olihan se sävellaji d-molli?". Hätäpäissäni vastaan jotain sinnepäin - ja sitten se oli menoa
Mikon arvio:
Kiitos Suvi tästä. Kiertolainen oli Yön Kymmenes kevät -albumilla vuonna 1993. Tuolloin Yö eli suosionsa hiljaista jaksoa. Vaikka fanit albumista pitivätkin, meni levy suurelta yleisöltä valitettavan pahasti ohi. Kiertolainen oli ehkä koko tuon albumin paras kappale ja olisi jo tuolloin ansainnut suuremman huomion. On siis vain hienoa, että Suvi antaa kappaleelle tällä tavalla uuden elämän. Toivottavasti joku löytää sitä kautta myös koko tuon unohdetun Yö-albumin. Suvin versiosta täytyy antaa pisteet tulkinnan lisäksi kappaleen tuotannolle kokonaisuutena. Erityisesti kolmannessa säkeistössä kappale kasvaa ja nousee tasolle, jota olisi alkuperäiseltä versioltakin toivonut. Upeaa.
5. Laulu rakkaudelle
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Vuonna 2001 kuljin serkkupojan kyydillä Kärppien otteluissa ja autossa soi aina c-kasetti, jossa oli Eppu Normaalia, Miljoonasadetta ja Yötä. Yö oli minulle tuossa vaiheessa tuntemattomampi bändi, vaikka olinkin kuullut radiosta Joutsenlaulun ja Ihmisen pojan. Serkullani oli aina tapana kysyä tämän kappaleen kohdalla: "Minkä niminen tämä biisi on?". En koskaan muistanut nimeä.
Mikon arvio:
Monen kuuntelukerran jälkeenkin olen sitä mieltä, että tämä on levyn pahin tai ehkä ainoa huti. Olli Lindholmin laulamana Laulu rakkaudelle on äijien rosoinen tunteenpurkaus, jota voi miesporukassa hoilata parin oluen jälkeen saunan terassilla - olen itse asiassa tainnut olla mukana sellaisessa yhteislaulannassa. Suville annan pisteet rohkeasta sovituksesta, sillä vispilöillä soitetut rummut, sormien napsuttelu ja rauhoittunut tempo tekevät kappaleesta jazzahtavan. Toisaalta juuri tuosta syystä se poikkeaa muista levyn kappaleista ja jää irtonaiseksi.
6. Särkyvää (Suvi ja Olli Lindholm)
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Muistan erityisen tarkasti erään myöhäisillan vuonna 2004, kun televisiosta tuli Raumanmeren Juhannus -festivaaleilla taltioitu Yön keikka. Muistan kuinka Anna Eriksson nousi lavalle laulamaan Ollin kanssa Särkyvää-kappaletta. Silloin päätin, että olen joskus Annan paikalla lavalla laulamassa Ollin kanssa. Siitä suora leikkaus vuoteen 2011 ja yhteen tähänastisen elämäni vaikeimmista hetkist, kun Yön 30-vuotisjuhlakiertueen päätöskeikalla seisoin Ollin rinnalla laulamassa ja "kun itku auta ei ja jatkettava ois, taas tehdä taksvärkkinsä pois". Se oli yhden aikakauden loppu, joka tuntui ikävältä, lähes mahdottomalta.
Mikon arvio:
Toinen kappale, jota hieman ihmettelin aluksi. Jos lähdetään tekemään cover-levyä toisen yhtyeen musiikista, on outoa, että tuon yhtyeen laulaja on mukana myös cover-levyllä. Tuon Suvin yllä kertoman tarinan jälkeen ymmärrän, miksi tämän on tärkeää olla mukana. En tiedä, onko kotistereoitteni säädöissä jotain pielessä vai eikö saamani promolevy ole vielä lopullinen albumi, mutta tätä kappaletta kuunnellessa tuntuu kuin ääniraitojen tasapaino olisi pielessä ja itse säestys olisi enemmän etualalla kuin Suvin ja Ollin lauluosuudet.
7. Laulu meille kahdelle
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Tiedän, miltä tuntuu olla rakastunut, ja se on kaiken kokemani arvoista. Tärkeintä on toisen kunnioittaminen ja se, ettei missään tilantessa pidä toista itsestäänselvyytenä. Se on minun neuvoni teille.
Mikon arvio:
Jos aiemmat kappaleet eivät ole paljastaneet, että Suvi on Yö-fani, käy se ilmi viimeistään tästä kappaleesta. Laulu meille kahdelle on nimittäin Yön ensimmäisiä singlejä ajalta ennen kuin Särkynyt enkeli ja Joutsenlaulu olivat nostaneet sen listojen kärkeen. Suvin tulkinta kappaleesta on mielenkiintoinen, sillä kappaleen syntikkavetoinen alku ja konetta muistuttava rumpusaundi tekee kappaleesta enemmän syntikkapoppia kuin mitä yksikään Suvin kappale on tätä ennen tainnut olla. Tämä kokeilu toimii paremmin kuin aiemmin ihmettelemäni Laulu rakkaudelle. Ja kyllä ne kitaratkin kappaleen edetessä sieltä löytyvät.
8. Enkelille
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
- Tämä kappale valittiin vuonna 2007 Yön Valtakunta-kiertueella minun ja Miinan duetoksi. Yritimme laulaa biisiä Onkiniemen Deerhouse-studiolla monesta eri sävellajista, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Niinpä päädyimme pariin modulaatioon, ja niin syntyi meidän kahden Enkelille. Laulua on tullut laulettua usein Yön keikoilla myös yksin, mutta koskaan se ei ole tuntunut niin aidolta kuin Miinan kanssa. Hänen rinnallaan esiintyessäni tiedän vieressäni olevan ihmisen, jolla on aina vastaus kaikkiin mieltä painaviin kysymyksiin. Oikea sielunsisko
Mikon arvio:
Järjettömän hieno kappale Yön versiona ja järjettömän hieno kappale Suvin tulkintana. Olen soittanut tätä Suvin versiota kahdelle tutulle, jotka eivät ole Yö-faneja. Molemmat ovat ylistäneet sitä, miten upea kappale tämä on, eivätkö ole arvanneet esittäjää tai sitä, että kappale on alun perin Yötä. Se kertonee kaiken.
9. Kultasiipi
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
Kuuntelin tätä kappaletta eräänä aurinkoisena ja kauniina kesäiltana huoneessani, kun ikkunasta tupsahti sisään pieni perhonen. Hetken siinä auringon tuikkeessa näytti siltä kuin se olisi kimaltanut kultaisena. Perhonen istahti seinälle Ollin kuvan viereen ja sain napattua siitä jopa valokuvan. Siirsin perhosen käsissäni varovasti ikkunalle ja toivotin hyvää matkaa laulaen samalla kertosäkeen sanoja: "Aina lennä varjoissa kultasiipi, niin paljon voimaa on pahalla..."
Mikon arvio:
Tämä kappale on ollut ipodissani siitä lähtien, kun se ilmestyi Suvin Pahalta piilossa -albumilla 2011. Kultasiipi näytti vuonna 2000, että Yö osaa yhä tehdä huippukappaleita muutenkin kuin purkittamalla suuria Rakkaus on lumivalkoinen -tyyppisiä slovareita. Kultasiipi mielestäni yksi parhaista Yön kappaleista viimeiseen 15:een vuoteen ja Suvin ei olisi voinut tehdä siitä parempaa versiota.
10. En saanut sua pilviin
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
Tähän kappaleeseen liittyy paljon henkilökohtaisia ajatuksia. Minulle oli tärkeää saada laulaa tämä biisi ja vuodattaa samalla vähän omia sydänsuruja mukaan. Sen jälkeen oli huojentavaa jatkaa eteenpäin. Sillä maailma elää ja vie minutkin mukanaan.
Mikon arvio:
Suvin tavoin minullakin on tästä kappaleesta henkilökohtaisia muistoja nuoruusvuosista, sen ajan suurista tuteista ja sydänsuruista. Suvin cover-versio on alkuperäiseen versioon verrattaessa hieman yllätyksetön, mutta teksti vie yhä mukanaan samalla tavalla kuin 25 vuotta sitten, jolloin tämän kappaleen löysin.
11. Vieraskirja
Mitä Suvi kertoo kappaleesta:
Tämä on se kappale, johon koko ajatus tästä levystä kiteytyy. Viimeisen kymmenen vuoden aikana minun vieraskirjaani on tupsahtanut elämyksiä, ihmisiä ja hetkiä enemmän kuin on osannut koskaan uneksia. Jokainen sana ja teko ovat jättäneet jälkiä sekä hyvässä että pahassa ja mitään en kadu, sillä ne kaikki ovat vaikuttaneet siihen, millainen ihminen olen nyt.
Mikon arvio:
Täydellinen lopetus levylle. Jussi Hakulisen kappale on käsittämättömän hieno ja siksi oli niin suuri sääli, että Jussin saman niminen soololevy ei menestynyt kaupallisesti paremmin. Vieraskirjan sanoitus on julkaistu Suvin levyn kansilehdessä ainoana kaikista levyn kappaleista, ja hyvä niin. Sanoitukseen on puettu niin paljon tasoja ihmiselämästä. On synkkiä muistoja, suruja ja vastoinkäymisiä, on niiden hyväksymistä ja ymmärtämys siitä, että osa raskaimmistakin kokemuksista voi olla tarpeellisia. Ja silti kaiken synkkyyden keskeltä kappale ja koko albumi päättyy toiveikkaaseen odotukseen siitä, että asiat voivat vielä järjestyä.
Yhteenveto:
Vuotta 2013 on takana vasta kuukausi, mutta uskon, että Suvin Hän tanssi kanssa enkeleiden on yksi vuoden parhaista kotimaisista levyistä. Se on musiikillisesti tyylikkään harkittu, ja kunnioittaa kappaleiden alkuperäisiä versioita ja niiden kirjoittajia. Laulajana Suvi antaa levyllä osaamisensa ja sydämensä. Enempää ei juuri miltään levyltä voi toivoa.
ARVOSANA: 5/5
Kuuntele näytteet albumista alta.
