Kuva: Mikko Räsänen
Arvostelu: Finnhittien kuninkaiden keikka ei jättänyt kylmäksi: "Alushousuja, hurttia huumoria ja nostalgiaa"
Iskelmäfestivaalin lauantaipäivänä rantalavan valtasi nimekäs konkarikolmikko, Danny, Frederik ja Tapani Kansa. Tältä se tuntui.
Tunnelma Finnhittien kuninkaiden keikan alussa Iskelmäfestivaalien rantalavalla on jännittynyt. Tapani Kansa on myöhässä, ja yleisö odottaa legendaarista kolmikkoa. Kuulen kärsimättömiä kommentteja ja vitsailua taiteilija Kansan kaasujalasta. Päivä on kuuma, esiintymisteltan lämpötila on lähempänä 30 astetta ja hiki virtaa. Yleisö pakkautuu lähemmäksi lavan etuosaa ja toivon, että hengitysilmaa riittää keikan loppuun asti. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen Dannyn, Frederikin ja Tapani Kansan keikalla.
Jokainen herra on kannuksensa ansainnut ja kyennyt villitsemään kansaa vuosikymmeniä omalla karismallaan. Lapsuuttani ovat värittäneet isän ja äidin nuoruuden tarinat - millaista oli nähdä Danny Show Nivalan Tuiskulassa, ja miten tädin häiden jatkoilla koettiin Tapani Kansan yllätyskeikka. Oma keikkaneitsyyteni menee näköjään kolmen herran voimin, tuumin ennen keikkaa. Olen kuullut kuninkaiden aloittavan show'sa Daada daada -hittikappaleella. Ajatus lienee tullut Frederikiltä, joka halusi biisin ohjelmistoonsa jo 1970-luvulla.
Hikinen vartin odotus kannattaa, sillä kun kolmikko astelee lauteille, alkaa tunnin mittainen hittiparaati. Sammy Babitzinin tutuksi tekemä aloituskappale pistää todella show'n käyntiin, jonka jälkeen jokainen miehistä ottaa vuorollaan lavan haltuun.
Danny ilakoi lavalla hyväntuulisesti porukan johtohahmon tavoin, Frederikin valtti on hurtissa huumorissa ja lavalle lentelevissä pikkuhousuissa, joita mies vastaanottaa läpi keikan. Huumorisuoneen iskee sekin, että myös yleisössä olevat miehet lennättävät omia kalsareitaan junttidiscon kuninkaalle. Tapani Kansan myöhästymistä ei ajattelee enää kukaan, kun energiaa pursuava mies vetäisee alkuspiikin Äidin pikkupoika -kappaleeseen ja bändi tapailee hittilaulun ensisäveliä.
Yleisö on alkutahdeista lähtien mukana, ja juhlakansaa on paikalla siihen malliin, että osa joutuu katsomaan keikan teltan ulkopuolella olevilta screeneiltä. Jokainen Finnhittien kuninkaista saa laulattaa yleisöä kappaleillaan. Keikan huippuhetkiksi nousevat Kesäkatu, Veikko Nieminen, Volga ja Seitsemän kertaa seitsemän. D`Voices loistaa lavalla ja tangokuningattaren tittelistä viikonloppuna kisaava Erika Vikman on loistava lisä silmää hivelevien taustalaulajien joukkoon. En ole vähään aikaan kokenut keikalla sen kaltaista yhteislaulua, jonka Tapani Kansan R-A-K-A-S saa aikaan festivaaliteltassa.
Kolmikon välinen huumori kukoistaa sopivassa suhteessa. Naurattaa, kun Danny väittää Frederikin palkanneen jonkun heittämään alushousuja lavalle. Juuri keikan alkuvaiheilla eteeni on työntynyt keski-ikäinen nainen, joka luovii tietään lavan eteen voidakseen viskaista alkkarinsa junttidiscon kuninkaalle. Saamme ihastella violetteja pikkuhousuja Tapani Kansan mikkitelineeltä suurimman osan keikasta. Myöskin taiteilija Kansan kaasujalka joutuu huumorin kohteeksi.
Monia kotimaisten artistien keikkoja nähneenä täytyy sanoa, etteivät Finnhittien kuninkaat häviä meiningissä nuoremmilleen piiruakaan. Arvostelijoille voisi todeta näin: Kun olet itse 70-vuotias, yritäpä vetää perässä. Päällimmäisenä mieleen jää hyvä, laadukkaasti tehty esitys ja kollektiivinen euforinen kokemus siitä, kun koko teltta laulaa yhdessä läpi suomalaisuuden legendaarisinta soundrackia Dannyn, Frederikin ja Tapani Kansan johdolla. Hyvä pojat, kyllä teistä vielä lähtee.
Anna Hopi on Iskelmän toimittaja.
