Kuva: Iiro Myllymäki
Nimmareita uimahallin suihkussa ja valtavia fanilaumoja - Gimmel teki Ushma Olavasta poptähden, mutta taru loppui surullisesti
20 vuotta sitten Popstars-tv-ohjelmassa muodostettu Gimmel-yhtye nousi valtavaan suosioon. Ushma Olava kertoo nyt, mistä bändi sai erityisen paljon kritiikkiä ja voisiko Gimmel hänen mielestään tehdä paluun.
Voit kuunnella Ushma Olavan koko haastattelun alta tai Podplaysta.
Tasan 20 vuotta sitten television kykykilpailuohjelmat eivät olleet vielä Suomessa arkipäivää. Elettiin aikaa ennen ensimmäistäkään Idols-kautta, ja The Voice of Finland alkaisi vasta kymmenen vuoden päästä. Musiikillisista tosi-tv-ohjelmista pioneerina toimi Popstars. Uusiseelantilaiseen formaattiin perustuvaa sarjaa alettiin esittää MTV3-kanavalla vuonna 2002, ja ohjelmassa nuoret naiset kilpailivat paikasta tyttöbändissä.
Yksi naisista oli helsinkiläinen Ushma Olava (o.s. Karnani), 41. Hän oli 20-vuotias osallistuessaan Popstars-karsintoihin Helsingissä. Hän oli jo pitkään ollut erilaisissa bändeissä kavereidensa kanssa, mutta kaikki kokoonpanot olivat jääneet lyhytikäisiksi. Hän katsoi tv:stä Australian versiota Popstarsista ja päätti, että hän osallistuisi kilpailuun, jos se koskaan tulisi Suomeen.
- Bändissä oleminen ja laulajan ura oli minulle iso haave. Se oli varmaan ainoa tulevaisuus, jonka itselleni kuvittelin, Olava sanoo Voice.fi:n haastattelussa.
Haave toteutui, ainakin hetkellisesti. Raati valitsi Olavan Popstarsissa lopulta bändiin mukaan kolmen muun naisen kanssa. Jonna Pirinen (nyk. Christensen) tosin lähti yhtyeestä jo pian sen muodostamisen jälkeen sisäisten ristiriitojen takia ja siirtyi soolouralle. Jäljelle jäivät Olavan lisäksi Jenni Vartiainen ja Susanna ”Suski” Korvala (nyk. Berg). Yhtye ristittiin Gimmeliksi – levy-yhtiön nimiehdotuksissa olivat myös muun muassa Tiramisu, Sorbet ja Jesuuuz. Gimmelin lento jäi lyhyeksi, ja jo noin kaksi vuotta perustamisensa jälkeen yhtye hajosi.
Jenni, Ushma ja Susanna kuvattuna vuonna 2003 (kuva: AOP / Kimmo Brandt)
Popstars oli siitäkin merkittävä ohjelma, että sen kuvauksissa kilpailijat Paula Vesala ja Mira Luoti kohtasivat toisensa. He eivät päässeet kilpailussa aivan maaliin asti, mutta muodostivat pian ohjelman jälkeen PMMP-yhtyeen, josta tuli yksi 2000-luvun merkittävimmistä suomalaisyhtyeistä.
Ushma Olavalle koko Popstars-kilpailu oli jännittävä kokemus. Hän oli yllättynyt, että pääsi kuin pääsikin bändiin mukaan.
- Lähdin kilpailuun tosissani, mutten voinut uskoa, että se menisi maaliin. Siinä oli mukana jokin nuoruuden uhkarohkeus, joka vei vaihe vaiheelta eteenpäin aika määrätietoisesti.
Popstarsin kuvaukset eivät loppuneet siihen, kun yhtyeen jäsenet oli valittu. Kamerat seurasivat dokumenttityylisesti voittajia vielä bänditaipaleen alkuvaiheissakin. Näin ollen ohjelmassa nähtiin, kun nuoret artistin alut valmentautuivat antamaan haastatteluja, kuvasivat ensimmäistä musiikkivideotaan ja heittivät ensimmäisen keikkansa. Ohjelmasta on edelleen pätkiä nähtävissä YouTubessa. Gimmel-kolmikko asui ohjelman kuvausten aikaan samassa asunnossa noin puolen vuoden ajan.
Setien maailma
Tosi-tv-ohjelma tarjosi kurkistusaukkoja musiikkibisneksen kulisseihin. Gimmel-projektia työstivät pääosin vanhemmat miehet. Kappaleet kirjoitti ja tuotti Risto Asikainen (joka oli toiminut myös Nylon Beatin säveltäjänä ja tuottajana), ja levy-yhtiöpuolella vaikutti BMG:n tuotantopäällikkö Kari Hynninen. He toimivat Popstars-tuomareina yhdessä DEX Viihteen myyntijohtajan Eeva Jaakonmaan kanssa. Olava muistelee, että varsinkin Gimmelin ensimmäiset puoli vuotta oli hyvin ”setävetoista” aikaa.
- Meillä oli levy-yhtiön sedät, jotka vetivät projektia, ja oli Popstars-ohjelman tuotannon sedät. Sitten olivat tietenkin säveltäjät ja äänittäjät studiossa. Meillä oli rakas keikkamyyjämme Eeva Jaakonmaa suurin piirtein ainoana naisena porukassa.
Olava korostaa, että hän ja muut bändin jäsenet olivat tulleet täysin pystymetsästä alalle, jolloin ulkopuolelta tullutta päätöksentekoa ja opastusta todellakin tarvittiin. Ushmalle, Jennille ja Susannalle jouduttiin muun muassa teroittamaan, että levy-yhtiön palavereihin ei sovi tulla villapaidoissa ja artistin työ on jatkuvaa edustamista.
- Fakta on se, ettemme tienneet alussa mitään alan asioista. Luotin monissa asioissa ihan oikeutetusti niihin ammattilaisiin, jotka hommaa vetivät. Se on ollut monen sadan tuhannen euron projekti. Ei siinä joku pikkutyttö voi tulla sanomaan, että tämä ei tunnu kivalta.
(kuva: Iiro Myllymäki)
Olava muistaa joitakin kapinan hetkiä esimerkiksi pukeutumiseen liittyen, mutta hän kokee, ettei Gimmelin jäseniä tungettu mihinkään ahtaaseen muottiin kysymättä heiltä itseltään mielipidettä. Popstarsissa nähtiin kolmikon pienimuotoinen muodonmuutos osana imagonluomista. Olavan luonnonkiharat hiukset muutettiin käkkäräksi ”semi-afroksi”.
- Se permanentti sattui minua niin paljon, että itkin, Olava muistelee muodonmuutoksen hetkeä.
Suomalais-intialaisen Ushman otsaa alkoi koristaa kuvauksissa bindi-koru. Jennin hiuksiin laitettiin punaista sävyä, ja silmiä korostamaan laitettiin siniset piilolinssit. Suskin muodonmuutos oli kolmikosta pienin, ja hänen vaaleisiin hiuksiinsa laitettiin mustia raitoja.
Rockpiirit eivät arvostaneet
Joku voisi sanoa – ja moni sanoikin – että Gimmel oli vain levy-yhtiön tarkkaan optimoima tuote. Kuinka paljon Olava itse koki, että yhtye oli nimenomaan tuote?
- Kyllähän me olimme. Realismin tajuni on aina ollut aika suoraviivainen. Mitäs sitä kaunistelemaan, Olava toteaa ykskantaan naurahtaen.
Olava muistelee, että tietyistä musiikkipiireistä Gimmeliä katsottiin hyvinkin paljon nenänvartta pitkin. Rockmaailmassa valuuttana on ollut jo iät ja ajat aitous. Uskottavaksi bändiksi voi tulla vain soittamalla pitkään yhdessä hikisillä treenikämpillä ja kasvattamalla suosiota ruohonjuuritasolta kuppiloiden ja pienten keikkapaikkojen nurkista – ja soittamalla rokkia. Poppiin on tavattu suhtautua jo lähtökohtaisesti tuotteena, jota paketoidaan teinitytöille helpon rahan toivossa. Gimmel, joka keräsi heti paljon nuoria tyttöfaneja, ei mennyt millään muotoa rockuskottavuuden laariin.
- Alalta nostettiin vähän sormea ja kyseenalaistettiin tällaista reittiä syntyvän bändin aitoutta. Kritiikkiä tuli sieltä ja täältä rokkareilta ja aidoilta muusikoilta, että mikä tämä tämmöinen tapa on muodostaa bändi. Se oli kova närkästyksen aihe tietyissä piireissä, Olava sanoo.
Osittain Gimmel sisäisti saamansa kritiikin. Olava kertoo, että he eivät esimerkiksi ikinä osanneet ajatellakaan esiintyvänsä Tavastia-klubilla, jota he pitivät liian rockuskottavana paikkana heille. Nykyään Tavastialla esiintyvät kaikenlaiset artistit Ville Valosta Benjamin Peltoseen, mutta 20 vuotta sitten ajat olivat erilaiset.
Nimmareita suihkussa
Popstars tavoitti niin hyvin nuoren kohdeyleisönsä, että Gimmel sai lentävän lähdön uralleen. Hetken Gimmelin jäsenet olivat kuin olivatkin popstaroja. Tämä tuntui Olavasta ”ihmeelliseltä unelmalta”.
- Se oli varmaan suurin ilmiö Dingon jälkeen Suomessa. Näin olen kuullut sanottavan.
Yhtyeen ensimmäinen single Etsit muijaa seuraavaa julkaistiin lokakuussa 2002, ja marraskuun lopussa päivänvalon näki debyyttialbumi Lentoon. Levystä tuli vain reilussa kuukaudessa koko vuoden myydyin Suomessa, ja tähän mennessä sitä on myyty 98 000 kappaletta. Albumi oli Suomen virallisen listan ykkösenä kolme viikkoa.
Gimmel Emma-gaalassa maaliskuussa 2003 (kuva: AOP / Mari Lahti )
Seuraavan kevään Emma-gaalassa Gimmel sai kolme palkintoa. Lentoon palkittiin vuoden myydyimpänä albumina ja vuoden debyyttialbumina. Lisäksi Gimmel sai pop-/rock-tulokkaan palkinnon. Muun muassa Gimmeliä tuona vuonna tuottanut Risto Asikainen palkittiin vuoden tuottajana. Ushma, Suski ja Jenni esittivät gaalassa mustanpuhuvissa rokkilookeissaan Lentoon-levyn raskaimman biisin, särökitaroiden säestämän Roviolla-kappaleen. Levyn toisena singlenä julkaistu kappale lienee se Gimmelin kaikista muistettavin, ja esimerkiksi Spotifyssa sillä on kuuntelukertoja lähes kolme kertaa enemmän kuin Etsit muijaa seuraavaa -ykkössinkulla. Roviolla koki pienimuotoisen uuden tulemisen viime syksynä, kun Mestarit-kokoonpano esitti sitä kiertueellaan potpurin osana. Gimmelistä menestyksekkäälle soolouralle siirtynyt Jenni Vartiainen keikkaili Mestarit-kiertueella yhdessä Kaija Koon, Vesalan ja Ellinooran kanssa.
Uran räjähtävästä alusta Olava muistaa muun muassa Helsingin Itäkeskus-kauppakeskuksessa järjestetyn keikan, missä oli hänen muistikuviensa mukaan noin 10 000 katsojaa. Suosion haittapuolena nainen muistaa, miten yksityisyyden raja hälveni olemattomiin. Alakouluikäiset tytöt saattoivat tulla pyytämään nimikirjoitusta, kun hän oli alasti uimahallin suihkussa. Hän kuitenkin kokee pystyneensä käsittelemään julkisuutta pääasiassa hyvin.
Jatka lukemista
