Cyan Kicksin Susanna kärsi vuosia lamaannuttavasta esiintymispelosta, kunnes yksi hetki muutti kaiken
Cyan Kicks kilpailee tänä vuonna toista kertaa Uuden Musiikin Kilpailussa.
Vuonna 2022 yhtye sijoittui samaisessa kisassa toiseksi, mutta haave Euroviisuista jäi kuitenkin kytemään niin suurena, etteivät he halunneet ainakaan ilman revanssia haudata sitä.
Viime vuosina UMK:n räjähdysmäisesti kasvaneen suosion myötä mediassa on puhuttu myös siitä, kuinka osa kilpailijoista ei välttämättä edes suoraan tähtää Euroviisuihin edustamaan, vaan tavoittelee Suomen karsintojen mukanaan tuomaa valtaisaa näkyvyyttä kotikentällä. Cyan Kicksin Susanna sanoo suoraan, että heille yhtyeenä tarkoituksena on tähdätä nimenomaan Euroviisuihin.
- Me halutaan edustaa Suomea Euroviisuissa. Se on meille sellainen tavoite, ettei haluttu ihan hevillä luovuttaa. Haluttiin tulla takaisin ja ollaan ylipäätään kiitollisia, että päästiin takaisin. Kyllä sitäkin mietittiin jonkin aikaa, että mahtaako se vaikuttaa valintoihin, että ollaan oltu pari vuotta sitten. Mutta kyllä siellä mennään biisi edellä.
Susanna kuitenkin sanoo, että tavoitteesta huolimatta heidän kilpailukappaleellaan ei ole yritetty taktikoida mitään. Se kuulostaa edelleen Cyan Kicksiltä, eikä sitä alun perin edes lähdetty työstämään viisumielessä. Pian kappale kuitenkin alkoi tuntua sopivalta biisiltä lähetettäväksi myös Uuden Musiikin Kilpailuun.
- Ei tätä biisiä tehty Euroviisut tai UMK mielessä. Oltiin studiolla tekemässä tulevan levyn biisejä ja tämän biisin kohdalla aika nopeasti tuli sellainen tunne, että tämä voisi olla se biisi, jolla haetaan uudestaan. Ollaan pysytty lojaaleina meidän omalle tyylille, ei olla lähdetty muovailemaan vain jotain konseptia varten.
Koko haastattelun voit kuunnella alta tai Podplaysta.
Yksi ilta haihdutti vuosien esiintymiskammon
Ennen ensimmäistä UMK:ta Cyan Kicks oli soittanut kokonaisuudessaan vain joitakin kymmeniä keikkoja. Lähinnä pienissä kuppiloissa, Susannan mukaan suurimman osan vain On the Rocks -baarissa. Vielä UMK-finaalissa lavalle noustessaan Susanna kärsi todella vaikeasta esiintymispelosta.
Yleisössä siitä kukaan tuskin tiesi kuitenkaan mitään. Kun Cyan Kicksia katsoo lavalla, näkee todennäköisesti vain itsevarman ja irrottelevan rock-bändin. Rouhean ulkokuoren alta olisi hankala aistia, että Susanna kamppaili koko uransa alkutaipaleen riittämättömyyden tunteen ja ankaran perfektionismin kanssa. Huono itsetunto hoki korvissa jatkuvasti, ettei hän tai hänen taitonsa voisi ikinä mitenkään olla tarpeeksi.
- Olen kärsinyt aika heikosta itsetunnosta aina. Musta on tuntunut, että mä en vaan voi riittää mitenkään. Se on asettanut itselle ihan liian epärealistisia odotuksia. Se on vaikuttanut siihen, että koko ajan on pitänyt vaan suorittaa. Millekään mokille ei ole ollut koskaan tilaa tai sitten on vaan ruoskinut itseään tosi paljon, jos jotain on tapahtunut, Susanna kertoo.
Hän jatkaa, että vaikka koko bändi jännitti esiintymisiä luonnollisella tavalla, oli hänen jännityksensä aina omaa luokkaansa. Ennen keikkoja hän ei esimerkiksi pystynyt syömään mitään tai kommunikoimaan lainkaan kenenkään muun kanssa. Susanna naurahtaa itsekin kysyttäessä, miksi esiintymistä niin paljon pelkäävä sitten halusi kuitenkin tehdä siitä itselleen ammatin ja altistaa itsensä pelolle joka päivä.
- Hyvä kysymys. Se oli vaan semmoinen palo, halusin niin paljon vaan laulaa, tehdä biisejä ja esittää niitä. Monesti mietin, että ei tästä mun unelmasta voi ikinä tulla mitään, mutta se oli vaan niin iso palo. Pienestä pitäen on ollut ajatus, että että haluan isona olla bändissä. Se oli niin iso haave, että mä vaan pienin askelin uskaltauduin menemään sitä kohti, ja siksi olenkin niin iloinen, että uskalsin, vaikka se pelotti niin paljon ja tuntui, että ei musta voi tulla mitään, en ole riittävän hyvä ja en edes uskalla mennä tonne lavalle. Pikkuhiljaa se korjaantui.
Lopulta esiintymiskammo haihtuikin kuitenkin yhden illan aikana. Tuhansien silmäparien seuraama UMK-finaali Turun Logomossa oli bändille niin iso näytön paikka, että sen jälkeen Susanna ei ole kertomansa mukaan pelännyt enää oikeastaan mitään. Jos on selvinnyt sellaisesta tilanteesta kuin UMK-finaalista, voi ehkä hyvillä mielin luottaa selviävänsä monesta sopasta vastaisuudessakin. Vaikka valokeilat äkkiä kohdistuivatkin Cyan Kicksiin, Susanna kertoo että esiintymispelko ei kasvanutkaan lisääntyvän huomion myötä. Päin vastoin.
- Tuli luotto itseen, että handlasin tuon, niin handlaan ihan mitä vaan. Se on mieletöntä, mikä voima voi tollaisella olla. Olet kolme minuuttia lavalla suorassa lähetyksessä, vedät biisin, ja sillä voi olla näin iso merkitys. Oivalsin vasta hiljattain, että se mun pelko on ollut sitä, että olen asettanut itselleni niin korkeat kriteerit, että mun pitää hoitaa se homma lavalla niin täydellisesti kuin olla ja voi.
Aikaisemmin Susanna pyrkikin täydellisyyteen pakonomaisesti. Hänellä oli piiruntarkat muistiinpanot jokaisesta biisistä keikalla, sillä niin sanottu muistin blackout oli pahin mahdollinen kuviteltavissa oleva asia. Sittemmin hän on oppinut ajattelemaan, että ihmiset tulevat katsomaan liveä juurikin nähdäkseen elävää elämää, eivätkä viilattua täydellisyyttä.
- OIen tajunnut, että se ei kiinnosta ketään, että kaikki menee täydellisesti. Täydellisyyshän ei kiinnosta ketään. Paljon mielenkiintoisempaa on ne mokat tai se, että kun oot siellä lavalla ja elät hetkessä, mitä vaan voi tapahtua. Eikö se ole just se liven koko juttu? Susanna pohtii.
Kuppiloista Eurooppaan
On the Rocksissa uraansa aloitellut Cyan Kicks keikkailee nyt ympäri Eurooppaa. He ovat muun muassa kiertäneet Sunrise Avenuen lämmittelijöinä ja esiintyneet Euroopassa jopa 18 000 hengen yleisöille. Äkkiseltään se kuulostaa huimalta loikkaukselta artistille, joka vielä hetkeä aikaisemmin pelkäsi esiintymistä lamauttavan paljon. Nykyään esiintymispelko on kuitenkin lähinnä muisto.
- Silleen se on, että kun menet epämukavuusalueelle, siitä muodostuu sun mukavuusaluetta. Totta kai kaikki keikat aina vähän jännittävät, mutta se pahin pelko lähti pois ja oli aika helppoa mennä vaikka 18 000 ihmisen eteen täydelle areenalle vetämään Sunrise Avenuen lämppärinä.
Paluuta UMK-lavallekin ehdittiin fanien toimesta kysellä jo useita kertoja ennen kuin bändi pääsi ilmoittamaan olevansa jälleen mukana.
Uudeksi Käärijäksi Cyan Kicks ei kuitenkaan tähtää, eikä ole tarpeenkaan. Käärijän eli Jere Pöyhösen aikaansaama ilmiö oli niin valtava, ettei sitä kannata Susannan mukaan yrittää kopioida, vaan keskittyä tekemään ihan omaa juttuaan.
- Käärijähän on niin oma lukunsa, että ei ole olemassa mitään "oletko valmis astumaan Käärijän saappaisiin?", koska kenelläkään ei ole asiaa niihin saappaisiin. Tämmöisen Käärijä-vuoden jälkeen totta kai on ollut ajatuksia, että kelpaako ihmisille tämän jälkeen enää mikään ja voiko kukaan enää laittaa tosta paremmaksi. Mutta on turha vertailla, tämmöisiä ilmiöitä kuin Jere aika harvoin syntyy. Ihan turha repiä paineita siitä tai asettaa itselleen absurdeja odotuksia, koska kaikki, jotka ovat nyt mukana tekevät parhaansa ja niin hyvän show'n kuin mahdollista.
Suomen karsintoja seurataan viime vuoden menestyksen johdosta tänä vuonna aiempaakin tarkemmin myös maailmalla. Kiitos kuuluu Susannan mukaan Käärijälle. Cyan Kicksillekin kilpailuun kohdistuva laaja kansainvälinen huomio on vain eduksi, sillä toisin kuin moni suomalainen artisti tai yhtye, Cyan Kicks uskaltaa julistaa suoraan tahtovansa kiertää ympäri maailmaa ja kasvattaa suosiotaan niin suureksi kuin se vain on mahdollista.
- Ainakin se (Euroviisut) avaisi Eurooppaan ovia aika isosti ja helpottaisi meidän agendaamme siinä, että me halutaan kasvattaa bändi niin isoksi kuin mahdollista ja Suomen lisäksi keikkailla ihan kaikkialla, joka maailmankolkassa. Euroopasta ollaan lähdössä liikenteeseen, niin auttaisi varmasti siinä aika paljon.
Podplaysta voit kuunnella kokonaisuudessaan haastattelun, jossa Susanna kertoo myös uran alkuvaiheen keikasta, jolla hän onnistui paniikissa sählätessään pimentämään koko baarin.
Lue myös: Cyan Kicksin UMK-kappale kerää hehkutusta viisufaneilta: "Onnea Suomi, hieno aloitus"
Voice.fi, Podplay, Radio Nova ja Iskelmä kuuluvat Bauer Mediaan.