Kuva: Minttu Tikkanen
"Robinin olisi pitänyt vain pysyä suomen kielessä" - mitä artisti itse on vastaavista heitoista mieltä?
Packalen on kuullut kommentteja, joiden mukaan hänen ei olisi kannattanut tavoitella kansainvälistä uraa.
Kuinka moni suomalainen keikkailee yhdessä Alan Walkerin kanssa? Harva. Robin Packalen sen kuitenkin on tehnyt. Äkkiseltään voisi ajatella, että kyseessä on ilmiömäinen juttu ja hän olisi myös kotimaassaan juhlittu sankari. Ei ehkä niinkään, Suomessa Packalenin vuosia jatkunut kansainvälisen uran tavoittelu ei ole herättänyt yksinomaan positiivisia mielleyhtymiä.
Viimeksi marraskuussa levyarviossaan Helsingin Sanomatkin totesi Packalenin syksyllä pitkästä aikaa suomen kielellä julkaiseman albumin todistavan, että hänen olisi vain kannattanut pysyä suomen kielessä alun perinkin.
Myös Packalen on lukenut kyseisen arvion ja tietää, ettei kriitikko todennäköisesti ole mielipiteensä kanssa yksin. Siitä huolimatta hän kohauttaa olkiaan, ei tämänkaltaisella palautteella ole hänelle merkitystä.
— Ei mun tarvitse todistella yhtään mitään kellekään, Packalen toteaa.
Packalen alleviivaa, että ottaa toki rakentavan kritiikin mielellään vastaan, mutta jos tarkoituksena on arvostella koko hänen uraansa tai valintojaan, ei häntä juuri kiinnosta.
— Kiinnostaako mua kauheasti, mitä suomalaiset ovat mieltä siitä, mitä teen ulkomailla, niin rehellisesti sanottuna ei.
Voit kuunnella koko haastattelun alta tai Podplaysta.
Osittain paksu nahka on ehkä ehtinyt kasvaa kaikkien julkisuudessa vietettyjen vuosien myötä. Packalen nousi alkuperäisellä taiteilijanimellään, Robin, kaikkien tuntemaksi artisti jo 13-vuotiaana.
— Olen kasvattanut uskomattoman paksun nahan kaikelle kuralle, että kyllä todella kovaa ja syvälle saa pistää, että tuntuu mikään kritiikki menevän ihon alle.
Packalenin musiikista edelleen monelle päällimmäisenä mieleen nousevatkin juuri teini-ikäisenä julkaistujen, Frontside Ollien ja Boom Kahin kaltaiset hittikappaleet 2010-luvun alusta.
Harvempi luettelisi ensimmäisenä kappaleita hänen myöhemmästä, englanninkielisestä tuotannostaan. Packalenia ei haittaa, että Suomessa yleisö ei ole ottanut samalla tavalla omakseen hänen englanninkielistä tuotantoaan. Ehkä kaikki eivät ole Suomessa edes ymmärtäneet, ettei uudella musiikilla edes yritetty kosiskella ketään Suomesta.
— Koen, että ne ovat kaksi eri asiaa. En mä englanninkielisillä biiseillä koita edes kalastella suomenkielistä yleisöä, en tietenkään. Sitä varten puhun suomea ja teen suomenkielistä musaa, ne on targetoitu ihan toisaalle.
(kuva: Minttu Tikkanen)
Kun Packalen sitten viime vuonna julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa vuosiin, hänet otettiin kyllä avosylin vastaan. Paluu suomenkieliseen musiikkiin sai yllätyksellisyydellään myös runsaasti mediatilaa.
Packalen virnistää, eihän hän koskaan sanonut "ei koskaan". Hän ei koskaan julistanut lopettavansa suomenkielisen musiikin tekemisen tästä ikuisuuteen. Siitä huolimatta harhaluulo tuntuu kuitenkin istuvan todella tiukassa.
— Olen joutunut sammuttelemaan tätä tulipaloa erittäin paljon.
Uuteen albumiin ei liity Packalenin mukaan mitään sen syvempää murrosta. Kappaleita vain alkoi syntymään, joten aika suomenkielisen albumin julkaisulle tuntui yksinkertaisesti otolliselta.
Kun yleisö sitten vielä viime kesänä hullaantui kaikkialla soineesta Häitä pidelly -kappaleesta, alkoikin sen ympärille nopeasti syntyä monia samantyyppisiä kappaleita. Suomenkielisen albumin julkaisu ei siltikään ollut itsestäänselvyys, päätös oli auki vielä siinäkin vaiheessa, kun kaikki kappaleet olivat jo tehtyinä.
— Kesän aikana tehtiin koko levy, mun mielestä aika nopeasti. Siinäkään vaiheessa, kun meillä oli kaikki biisit, meillä ei ollut mitään hajua, että julkaistaanko albumi.
Onnistuiko suunnitelma?
Kun Packalenin uran kansainvälisestä käänteestä tiedotettiin vuonna 2019, kerrottiin kyseessä olevan jo heti hänen uransa alkuvaiheessa tehty suunnitelma, joka oli tuolloin edennyt seuraavaan vaiheeseensa.
Mitä mieltä Packalen itse on, onnistuiko suunnitelma vai onko se peräti vielä kesken? Packalen myöntää, että matkaan on kyllä mahtunut haasteita, odottamattomiakin.
— Jos jotain voisin tehdä toisin, olisin lähtenyt ehkä luomaan kansainvälistä uraa vähän eri ajankohtana. Juuri kun oltiin päästy hyvään vauhtiin, tuli tällainen virus, joka vähän käveli päältä.
Packalen myöntää, ettei Suomesta ole missään nimessä helppoa ponnistaa maailmalle. Läpimurtoa yrittää samaan aikaan moni muukin, ja kaiken kilpailevan musiikin seassa voi olla vaikea tulla kuulluksi.
— Ollaanko onnistuttu, niin osittain kyllä, osittain ei. Maailmaan mahtuu aika pirusti musiikkia ja siellä seassa luoviminen ei ole mitenkään ihan älyttömän helppoa, mutta se on hyvä haaste.
Varsinaisesti tyytyväinen Packalen ei voi sanoa olevansa nyt, ei ehkä koskaan.
— Tyytyväinen en tietenkään varsinaisesti voi koskaan olla. Aina jotain uutta pitää saada. Maailma ei pyöri, jos on vain tyytyväinen koko ajan. En mä ole oikein koskaan tyytyväinen.
(kuva: Minttu Tikkanen)
Packalen puistaa kuitenkin tiukasti päätään kysyttäessä, onko hän matkan varrella kokenut pettymyksen tunteita, siitä mitä on tapahtunut tai siitä mitä ei ole. Päin vastoin.
Ulkomailla saavutetut etapit saattavat tuntua äkkiseltään pienemmiltä ja matka etenevän pienin askelin, mutta niistä saadut onnistumisen kokemukset ovat edelleen suuria.
— Luulen että nyt ollaan pieni kala isossa vedessä kansainvälisen musiikin suhteen, mikä tarkoittaa, että onnistumisen tunteita tulee hyvin paljon pienemmistä asioista myöskin.
Kansainvälisen uran luominen tarjosi myös mahdollisuuden aloittaa alusta. Vuodet niin sanotusti teinitähtenä ehtivät jo viedä Packalenin kehään, jossa oli vähällä, ettei mikään saavutetusta menestyksestä olisi tuntunut enää miltään. Samalla kun yleisö hoilasi innoissaan pop-ralleja, Packalen itse koki, että kaikki alkoi nopeasti toistaa samaa kaavaa. Aika muuttaa suuntaa oli siis juuri oikea.
— Se oli tavallaan tosi hienoa, mutta siihen jotenkin turtuu ja siinä alkaa mielikin pettää jossain kohtaa. Mulla ei käynyt sitä, mutta osasin hellittää kaasulta hyvinkin oikealla hetkellä ja miettiä elämän arvoja uudestaan.
Kovin yleistä Suomen musiikkibisneksestä maailmalle ponnistaminen ei kuitenkaan vieläkään ole. Erikseen tuntuu olevan metallimusiikki, josta olemme kyllä tunnettuja ja ylpeitä, mutta jostain syystä samanlainen hypetys ei ole levinnyt muihin genreihin.
Packalenin on vaikea keksiä yhtä syytä sille, miksi suomalaiset artistit eivät tavoittele kansainvälistymistä, mutta ainakin kaksi hän keksii; raha ja asenteet.
Artistin vieminen ulkomaille on levy-yhtiölle auttamatta kallista. Suomalaisten levy-yhtiöiden pääasiallinen bisnes myöskin pyörii Suomen rajojen sisäpuolella, joten kannustintakaan artistin viemiseen ulkomaille ei välttämättä ole.
Sen sijaan asenteistaan suomalaiset ovat vastuussa ihan itse. Packalenista on kieltämättä hassua, että joku kerrankin yrittää jotain, ja siitä lytätään jo ennen kuin mitään on edes ehtinyt tapahtua.
— Se ei haittaa, mutta totta kai se on turhauttava ajatus. Kaikkihan me vaan yritämme tehdä erinäköisiä juttuja. Jotkut onnistuvat paremmin kuin toiset, mutta mun mielestä on tärkeää, että joku yrittää. Ja itse ainakin nautin sen yrittämisestä.
Missä Packalen näkee itsensä seuraavan vuosikymmenen päästä, siitä hän ei osaa vielä sanoa. Varmaa on kuitenkin se, että hänen urasuunnitelmiinsa ei tule jatkossakaan vaikuttamaan, mitä joku toinen on hänestä tai hänen urastaan mieltä.
— Ei vaikuta yhtään, ei todellakaan.
Alta voit kuunnella haastattelun kokonaisuudessaan.
Lue myös: Maija Vilkkumaa ei koe olleensa tienraivaaja - yhden opin hän voisi kuitenkin välittää
Lue myös: Yleisö suuttui, kun Anna Puu vaihtoi suuntaa: "Se kohdistuu erityisesti naisiin"
Voice.fi, Radio Nova, Iskelmä ja Podplay kuuluvat Bauer Mediaan.
