Rohkea elämänmuutos varhaiskasvattajasta nukketaiteilijaksi: "Seuratkaa unelmianne!"
- Tulkaa pysähtymään tänne kiireen keskeltä, kutsuu haltijaemo Tuija Leinonen uteliaita. Paikka on Kruununhaassa sijaitseva Pieni Haltijakauppa, keidas keskellä Helsinkiä.
Pääkaupungin hektisyydessä sijaitsee pirskahteleva ilon tyyssija. Kun nukketaiteilija Tuija Leinonen avaa ovensa, on hän täynnä intoa. Kuplajuomaa ja maistuvia suklaaherkkuja tarjoileva putiikin emäntä alkaa kertoa silmät vilkkuen suuresta unelmastaan, josta on sittemmin tullut elämäntyö.
Hänen elämänsä täyttävät hurmaavat, kujeelliset haltijanuket, joilla on oma merkityksensä jokaiselle asiakkaalle. Haltijat syntyivät, koska Leinosella on tarve luoda kauniita asioita maailmaan.
Lapsen syntymä antoi rohkeuden seurata sydäntä
- Ensimmäinen haltija Veronika syntyi jo vuonna 1987. Hän täytti juuri 28 vuotta. Hän syntyi rakkaudesta pikkusiskooni, koska halusin tehdä hänelle jotain ihan omaa. Sellaista, joka kertoo minun ja Ullan suhteesta, muistelee Tuija Leinonen Iskelmälle.
Haltijoiden kantaäidin synnyttyä luomuksia alkoi syntyä hiljalleen. Plop, plop, plop.... Tuijan luova into nousi jokaisen syntyneen haltijan myötä.
Kokopäiväisen haltijaemon ammattiin ei kuitenkaan ryhdytty samantien, vaan hän työskenteli harrastuksensa ohella lasten parissa.
- Opiskelin Steiner-pedagogiikkaa ja valmistuinkin sitten varhaiskasvattajaksi. Olin töissä 10 vuotta Steinerpäiväkoti Aurinkoisessa. Samalla tein haltioita. Sisäinen tietoni vahvistui koko sen kymmenen vuotta, että mikä oikea tehtäväni on. Se on ehdottomasti haltijoiden synnyttäminen.
{lainaus teksti=" Inka-Lilja syntyi 16 vuotta sitten. Siinä vaiheessa tajusin, että tässä se kohta on. Ymmärsin, että uskallan siirtyä virastani toiseen työhön, kun kerran uskalsin lapsenkin synnyttää."}
Leinosen elämän valinta vaikuttaa jälkikäteen katsottuna helpolta siirtymältä askelmalta toiselle, mutta naisen piti sulatella ajatusta pitkään - ja myös odottaa oikeaa hetkeä. Se tuli tyttären Inka-Liljan syntymän jälkeen.
- Ihminenhän on sellainen vähän varovainen tyyppi, että kun on joku virka, niin harvoin uskaltaa tehdä sellaisia suuria hyppäyksiä erilaiseen maailmaan. Meidät on kasvatettu sellaisiksi. Ainakin minun ajan ihmiset on...
- Inka-Lilja syntyi 16 vuotta sitten. Siinä vaiheessa tajusin, että tässä se kohta on. Ymmärsin, että uskallan siirtyä virastani toiseen työhön, kun kerran uskalsin lapsenkin synnyttää. Tajusin, että voin alkaa seuraamaan omaa sydämen ääntä.
Perhe oli tuolloin ostanut talon, jolloin heillä oli kontollaan iso talolaina. Talossa oli pieni vauva, ja Leinonen oli miehensä kanssa taloudellisesti tiukilla. Se vaikutti huonoimmalta mahdolliselta ajankohdalta lähteä taiteilijaksi.
Aivan ilman nikotteluja mies ei suhtautunutkaan, kun Tuija pamautti ajatuksensa hänelle.
- Koin, että nyt oli vihreät valot tuon asian suhteen. Tiesin, etteivät valot hetken päästä olisi enää vihreät, vaan keltaiset, ja sitten punaiset. Enkä enää uskaltaisi lähteä seuraamaan unelmaani. Pelkohan on meidän pahin vastus, onnemme este.
Nainen järjestikin parille yhteistä aikaa, kaatoi lasiin viiniä ja aloitti keskustelun.
- Kysyin mieheltäni, että haluatko onnellisen vai onnettoman vaimon? Timo sanoi, että kyllä onnellinen vaimo on se, jonka hän mieluummin ottaa. Se oli lupaus minulle!
Elämä antoi merkkejä siitä, että suunta oli oikea
Tuo lupaus on kantanut nämä vuodet. Leinosen mukaan ihmeellinen asia tapahtui heti päätöksen jälkeen - maailmankaikkeus alkoi näyttää viestejään siitä, että vihreät valot paloivat.
- Tuli yhteydenottoja. Laura Lilja-Haataja, lastenohjelmien ohjaaja otti yhteyttä, että aletaan tekemään yhdessä lastenohjelmia. Pyydettiin gallerioihin pitämään näyttelyjä. Alkoi syntymään yhteistyökuvioita. Ne oli elämän merkkejä siitä, että mene eteenpäin.
{lainaus teksti="Kysyin mieheltäni, että haluatko onnellisen vai onnettoman vaimon? Timo sanoi, että kyllä se onnellinen vaimo on se, jonka hän mieluummin ottaa. Se oli lupaus minulle!"}
Nyt Tuija Leinosella tulee täyteen 16 vuotta haltijaemona.
- Haltijaemo on mun ammattinimike, minkä olen itselleni keksinyt. Virallisesti olen nukketaiteilija, mutta se on väärä nimike, koska olen sellainen superhaltijasynnyttelijä, elän siitä intohimosta ja ilosta. Se on jännä työ.
- Kun alan tekemään haltiaa, aloitan aina päästä ja alan kutsumaan sitä, että kuka sieltä haluaisi tulla nyt. En koskaan tiedä etukäteen lopputulosta. Voin nähdä pieniä suuntaviivoja matkalla, mutta lopputuloksen näkee vasta valmiina.
Leinosen mukaan luovaa kanavaa ei saakaan tukkia liialla suunnitelmallisuudella.
- Joka kerta kun haltija syntyy, katson häntä tarkkaan ja sanon, että "Ai sinä, sinun kaltaisesi. Vau, tervetuloa maailmaan." Rakastan jokaista haltijaani yhtä paljon. En ole koskaan laittanut kynttilääni vakan alle piiloon.
Taiteilijalle haltijat ovat syvällistä porukkaa, ja niillä on aina oma salaperäinen viestinsä jokaiselle ostajalleen.
Leinonen ymmärtää, etteivät haltijat ole kaikkien juttu.
- Olemme täällä eri herkkyysasteilla, eivätkä haltijat resonoi kaikkien kanssa. Toisiin haltijat vaikuttavat todella syvästi ja sieltä lähtee tunnetulppia ja vaikka mitä irti. Tulee muistoja, tunteita ja vahvoja kokemuksia. Toisille tulee pelkoja, toisille nauruja. Osa vaan ihmettelee, että mitä noi on, en ymmärrä. Eikä tarvikaan.
Pieni Haltijakauppa on luomus ihmisille
Haltijapaja on sijainnut naisella vuosien ajan kotona Vantaalla, mutta äskettäin tilanne muuttui, kun Helsingin Kruununhakaan Mariankadulle avattiin Pieni Haltijakauppa kevätpäiväntasauspäivänä.
- Unelmani toteutui, ja minulla on nyt haltijapaja täällä Pienessä Haltijakaupassa. Asiakkaat näkevät suoraan vastasyntyneen haltijan kaupan puolella. On kiva, ettei tarvitse pakata haltijaa Ikean pussiin ja matkata sen kanssa messuille, vaan hänet voi suoraan asettaa sinne, minne kuuluukin.
- Hipsuttelin ja sipsuttelin täällä paikan päällä ennen avaamista ja loin kauppaan tunnelmaa. Ajattelin siinä päivää ennen avajaisia, että voinko päästää ihmiset näkemään tämän sisäisen maailmani. Se tuntui hetken aikaa hassulta. Sitten päätin vielä kertaalleen, että teen sen. Avajaisissa tajusin, että se oli oikea päätös. Tein kaiken ihmisille, en itselleni.
Avajaisissa kävi parisataa ihmistä.
Haltijoiden ympärille on tehty syvälliset Voimahaltijakortit, jotka Leinonen työsti yhdessä uniohjaaja Sari Harjun kanssa. Korttien tekeminen oli kahden vuoden työ. Niiden avulla voi harjoittaa intuitiotaan.
- Kortteihin tuli tekstit Sarin kautta. Hänellä on uniohjauksen kautta hyvin lyhyt matka sinne ihmisen myyttisimpään kieleen. Unien kieli ja haltijoiden kieli stemmaa. Hän löysi haltijoiden sanomat hienosti.
{lainaus teksti="Olen aikamoinen fatalisti, mutta olen sanonut moneen kertaan, että yhtä ihanaa mulla on varmaankin vasta kuolemassa."}
Tällä hetkellä Inka Tolonen on kokoamassa kirjaa haltijatarinoista, joissa kuullaan ihmisten kertomuksia sen jälkeen, kun haltijanukke on eksynyt heidän polulleen - ja mitä siitä on seurannut.
- Siellä on kymmeniä tarinoita siitä, mitä heidän kohtaamisensa haltian kanssa on aiheuttanut elämään. Olen saanut lukea tarinat ja nessupaketti oli tyhjä, kun sain pinkan luettua. Tarinat menevät niin henkilökohtaiselle tasolle. Kauniita, traagisia, kepeitä juttuja. Skaalaan mahtuu mitä vain.
Kaikki tämä kauneus nivoutuu Pienen Haltijakaupan suloisen kujeelliseen atmosfääriin, jossa "mitä tahansa voi tapahtua." Putiikki on omistajansa näköinen ja huokuu arjen keskelle taikaa.
- Rakastan tätä pientä kauppaani. Olen aikamoinen fatalisti, mutta olen sanonut moneen kertaan, että yhtä ihanaa mulla on varmaankin vasta kuolemassa. Tää on mennyt mulle niin syvälle. Tämä on kuin tyttären syntymä - kuin olisin synnyttänyt Inka-Liljan uudestaan! Leinonen nauraa.
Lue lisää Tuija Leinosesta ja ihanasta Pienestä Haltijakaupasta täältä.
