Katja Kettu luotti Kätilö-tarinan Antti Jokisen käsiin - tätä mieltä lopputuloksesta
Kirjailija Katja Kettu rakastaa kuvata ihmisiä ääriolosuhteissa. Tällainen tarina on myös elokuvaksi päätynyt Kätilö, jonka ohjaustyön teki Antti J. Jokinen.
Katja Ketun teos Kätilö julkaistiin vuonna 2011, ja se on käynyt pitkän tien valkokankaalle. 4. syyskuuta tulee ensi-iltaan Antti J. Jokisen ohjaama Kätilö-elokuva, jota tähdittävät Krista Kosonen, Lauri Tilkanen ja Tommi Korpela.
Millaisin silmin kirjailija itse katselee teoksensa matkaa luomisvaiheesta valmiiksi kirjaksi ja siitä valkokankaalle?
- Tässä kohtaa oli todella luottavainen mieli. Olin kirjoittanut Kätilön sydänverellä viisi vuotta sitten ja hahmot ovat minulle todella rakkaita. Ajattelin, että jos joku siitä osaa tehdä hienon elokuvan, niin Antti Jokinen. Oli fiilis, että hän tekee sen suurella tunteella, kertoi Katja Kettu Iskelmälle.
Ketun romaaneille on ominaista se, että niissä olevat ihmiset kärsivät jonkinlaisissa ääriolosuhteissa, joissa heidän vahvuuttaan testataan. Kätilössä näyttämönä on Lapin sota, jossa päähahmot, suomalainen kätilö Helena ja saksalainen sotilas Johannes, rakastuvat tulisesti.
- Minua kiinnostavat ihmiset ja heidän käyttäytymisensä. Miten me itseämme hyvänä pitävät ihmiset päädymme tekemään kauheuksia. Sotahan on äärimmäinen tilanne. Toisaalta se on hurja ponnistus - kansan pitää olla yhtä, mutta samalla kaikkia arvot käännetään päälaelleen. Jokaisen kulttuurin prinsiippi on, että älä tapa. Nyt käsketään, että tapa, tapa! Pohti Kettu.
- Itselleni oli tärkeää se humaani ajatus, mitä tapahtuu heikoimmille sota-aikana - naisille ja lapsille. Se on terveellistä itse kullekin miettiä hädänalaisia. Minua kiinnostaa myös valta, miten se rakentuu ja miten sitä käytetään eri olosuhteissa.
"Romaanissa Gödel on littanampi hahmo"
Vanha sanonta kertoo, että "Suuren rakkauden hinta on suru." Sen alaiseksi joutuvat elokuvassa niin Kristan esittämä Helena ja Lauri Tilkasen Johannes kuin natsiupseeri Gödel, jota näytteli Tommi Korpela.
- Kokemus on, että niin se myös on. Kirjoittaessani Kätilöä oli se ajatus siitä, että olen ollut rakastunut joskus ja sanonut, että "Jos tuon miehen saan, toista en vaadi". Halusin sen tuohon välittää. On hienoa, miten Antti on käsitellyt Gödeliä, romaanissa hän on paljon littanampi hahmo.
- Jokinen on antanut Tommi Korpelan näytellä sen niin, että elokuvassa näkee hahmon rikkonaisuuden. Hahmossa täytyy olla joku roso tai murtumapinta, miten siihen ihmiseen pääsee käsiksi. Pelkkä hyvyys ja pahuus eivät ole kiinnostavia, enkä tiedä onko niitä maapallolla puhtaina olemassakaan. Jokaisen hahmon kompleksisuuden tutkiminen on mielenkiintoista.
"Jumalani, tuon miehen mie haluan. Jos Jumalani tuon saan, niin toista en vaadi."
Kettu ajatteli samalla tavalla tavatessaan ensi kertaa kirjailija Mikko Rimmisen. Lause kuullaan elokuvassa Helenan ajatuksena, kun hänen silmänsä suuntautuvat saksalaissotilaaseen, Johannekseen.
- Se oli mun oma rakastumisen kokemus aikanaan, kun näin silloisen rakastettuni. Heti, kun hänet näin, mietin että tämä ihminen tuntuu nyt siltä ja hänet haluan. Oli niin vahva tunne, että se piti saada kirjaan. Hienoa, että tunne on mukana myös elokuvassa.
"Kirjailijan puolisona on helvettiä olla"
- Kirjailijan puolisona on varmaan helvettiä olla monessakin mielessä. Olen itsekeskeinen, koska haluan tehdä sitä työtä, minkä koen tärkeäksi. On tärkeää antaa tilaa toiselle ihmiselle ja pitää ymmärtää, etten voi aina viettää haluamaansa syntymäpäivää. Viimeksi jouduin jättämään joulun väliin, koska kirjoitin Yöperhosta. Se on työni arvostamista. On onnekasta, jos löydät sellaisen kumppanin.
Millainen kumppani Katja Kettu ajattelee itse olevansa silloin, kun luomisprosessi uuden kirjan kanssa on ylimmillään?
- Olen varmaan hirveä Katja. Silloin ollaan omassa maailmassa. Olin viimeksi Skotlannissa kirjoittamassa. En puhunut varmaan kuukauteen kenenkään kanssa. Se on omaan maailmaan käpertymistä. Kun pitäisi kömpiä sieltä esiin ja olla ihmisiksi, niin se on kuin hyppy toiseen todellisuuteen.
